Piiritys: Huivit kaulaan – arkenakin

Partiojohtaja 30.7.2013 11.43 Mielipiteet 1 kommentti

Palstalla jokainen partiopiiri pääsee vuorollaan ääneen.

Piirileiri, suuri kaupunkitapahtuma, paraati, partiotaitokisat, suurleiri. Median ja mahdollisten ohikulkijoiden huomio kiinnitetään partiolaisiin usein suurten tapahtumien avulla. Mutta mitä tapahtuu, kun suurleiri loppuu, paraatin huudot hiljenevät ja viimeinenkin kisavartio on maalissa? Muuttuuko partio salaseuraksi, josta ei kuulla tai nähdä mitään kolojen ulkopuolella?

Mietitäänpä lasta tai nuorta, joka on matkalla jääkiekko- tai jalkapalloharjoituksiin. Hänet tunnistaa urheilijaksi seuran logolla varustetusta takista tai olalla keikkuvasta jumppakassista. Mistä sitten tuntee nuoren, joka on matkalla partioon? Takista? Pussista tai repusta, jossa on partion tai lippukunnan logo? Partiohuivista? Siitä! Ai niin – siis jos sitä ei ole unohdettu laukun pohjalle tai jätetty takin alle odottamaan kololle pääsyä.

Eikö juuri se, että partiosta näkyy ulospäin vain murto-osa, edesauta stereotypioiden syntymistä? Partiolaiset mielletään tapahtumakeskeisen medianäkyvyyden perusteella helposti vain metsässä leireileviksi, paraateissa marssiviksi solmujen näprääjiksi. Pitääkö näin olla? Emmekö juuri me voisi kertoa, että partio on paljon muutakin: ystävyyttä, seikkailua ja itsensä ylittämistä.

Isot tapahtumat ovat hienoja ja varmasti mieleenpainuvia. Mutta toimisiko kaikki suurella väkimäärällä yhtä mallikkaasti, jos esimerkiksi teltan pystyttämistä, yhdessä kulkemista tai oman vuoron odottamista ei olisi käyty läpi etukäteen oman ryhmän kesken? Myös partion viikkotoiminta sisältää hurjan paljon ikimuistoisia tilanteita, joista on syytä kertoa suureen ääneen kavereillekin!

Jotta viikkotoiminta ei jäisi ei-vielä-partiolaisten silmissä kokonaan suurten tapahtumien varjoon, myös arkinen puoli partiosta täytyy tuoda ihmisten ilmoille. Lähdetään siis ulos kololta ja annetaan partiolaisuuden näkyä ja kuulua maailmalle! Helppo tapa aloittaa on laittaa se oma huivi kaulaan – takin päälle – jo kotiovella.

Partiossa on myös jotain, mitä ei voi täysin ymmärtää, ellei itse ole sitä kokenut. Pohjanmaalla tämän kesän Myötäpäivien 1 500 osallistujasta kymmenen prosenttia oli ei-vielä-partiolaisia. Muistapa sinäkin nykäistä huivitonta kaveriasi hihasta viimeistään syksyllä toimintakauden alkaessa!

Teksti: Elina Viiperi, kuva: Vuokko Pajukangas.

Kirjoittaja on Pohjanmaan Partiolaisten luottis, joka rakastaa suurten partiotapahtumien tunnelmaa, mutta nauttii hurjan paljon myös viikkotoiminnasta.

    Huhtis

    Elina on aivan oikeassa! Meillä on kyllä keskenämme kivaa, mutta sen kivan pitää näkyä myös ulospäin, jotta nekin, jotka eivät vielä ole mukana, tulevat mukaan. Tulipas siitä pitkä virke, mutta näin on tosi! 😀

Kommentoi