Isä Mitro: Partio elää uutta renessanssia

Anni Emilia Alentola 24.1.2014 13.11 Ihmiset 2 kommenttia

Mitro Repo on pappi, poliitikko ja entinen partiolainen, joka ei pidä partiota hupikerhona eikä kristillisenä liikkeenä.

Partiojohtajista

Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappi ja europarlamentaarikko Mitro Repo (sd.), isä Mitro, seuraa aktiivisesti partiolaisten asioita. Hän on entinen partiolainen Helsingin Kruununhaasta.

– Olen ymmärtänyt, että partioaate elää nyt uutta renessanssia. On tullut tarvetta turvalliselle toiminnalle, jossa pääsee silti seikkailemaan, Repo arvelee.

Revon muistissa partio ei ole kuitenkaan “mikään hupikerho, vaan vakavasti otettava yhteiskuntavoima”. Johtaminen partiossa kasvatti aikuisuuteen.

– Partiojohtajalla on monesti enemmän vastuuta kuin monella aikuisella elämässään: leirien aikataulut, lippukunnan tilit, lasten ja nuorten terveys ja hyvinvointi, hän listaa.


Lapsuudesta

Repo on yhdeksänneksi vanhin kolmetoistalapsisessa perheessä. 1960–70-luvut olivat aktiivista partioaikaa koko perheelle – veljet olivat partiossa Jyrin Sissit -lippukunnassa, siskot sisaruslippukunnassa Soihtutytöissä. Siskojen lippukunnan Repo varmistaa soittamalla nopeasti sisarelleen Marinalle.

– Minulla oli tarve olla isompi kuin olinkaan. Halusin kolmivuotiaana partioon mukaan itsekin. Se onnistui vasta, kun koulu alkoi.

Aukioloaikojen perusteella valittu haastattelupaikka, kahvila Liisankadun kulmassa Kruununhaassa, on sattumalta myös Revon kotitalo. Tässä pappilatalossa hän on syntynyt 55 vuotta sitten, ja siinä hän edelleen asuu.

Partiossa Repoa miellytti yksin oleminen, se että sai olla omilla eväillään vertaistensa joukossa. Piti pärjätä. Vaikka vanhempia sisaruksia perheessä oli kahdeksan, vartionjohtajat olivat Revolle suuria esikuvia. Ensimmäistä näkemäänsä seurustelusuhdettakin Repo seurasi sivusta juuri partiossa, kun kaksi vartionjohtajaa päätyivät yhteen.

– Itse en rohjennut seurustelemaan, en silloin enkä partioajan jälkeenkään, hän kertoo.

Partioaikaa kesti oppikoulun alkuun, varhaisteini-ikään. Repoa pyydettiin johtajaksi, ja hän ehti olla muutamilla leireillä apulaisohjaajana. Silloin kuitenkin toinen harrastus, Cantores Minores -kuoro, vei tilan partiolta.

Partiossa vuosikymmenet kuitenkin menettävät merkityksensä, Repo ajattelee.

– Kun vanhat partiojohtajat pukevat päälleen partioasun, he ovat ikinuoria.


Arjesta

Nykyinen arkikoti on Brysselissä, missä Repo hoitaa tehtäväänsä Euroopan parlamentin jäsenenä. Tänä maanantaiaamuna Repo on kuitenkin herännyt Nuuksion kesämökiltä, vaikka on tammikuu. Kello neljä aamulla. Seitsemältä mies toimitti messun kesämökin tšasounassa, joka on ortodoksien nimitys pienelle kappelille.

Iltapäivään mennessä Repo on ehtinyt lounastaa presidentti Tarja Halosen kanssa Paasitornissa. Matkalla miehen ohitse juoksi kapinen kettu. Keskellä Hakaniemeä, Helsingin keskustan lähettyvillä. Se oli merkki.

– Ilman partiota en olisi edes tunnistanut, että se oli kapinen.

Suoraan haastattelusta Repo lähtee kohti lentokenttää, sillä illalla puoli yhdentoista aikaan on vuorossa puheenvuoro europarlamentin täysistunnossa Strasbourgissa, Ranskassa.

Ennen lentoaan Repo kyyditsee meidät Tervasaareen Helsingin edustalle. Siellä otettiin tämän jutun valokuva, jonka taustalla aurinko laskee Uspenskin katedraalin taakse.


Uskonnosta

Partiotoiminnassa on alettu viime vuosina kiinnittää enemmän huomiota uskonnon rooliin ja merkitykseen. Nykyään suomalaisessa partioryhmässä voi olla esimerkiksi sekä hinduja, katolisia että ateisteja. Yhteistä uskontoa ei aina ole. Mitä meidän pitäisi tästä ajatella?

– Se on suuri ja hieno haaste, Repo aloittaa.

Hän on itse kuulunut koko elämänsä uskonnolliseen vähemmistöön ortodoksina. Lapsena hän tiesi, että kaikki kristityt ovat yhtä, vaikka osa kuuluu eri kirkkoon.

– Nykyisin ajattelen, että kaikki uskonnot kuuluvat samaan perheeseen. Meillä on vaikka kuinka paljon opittavaa esimerkiksi hindujen luontevasta suhteesta luontoon.

Entä jos ei kuulu mihinkään uskontokuntaan?

– Jos jumalauskoa ei ole, pitää uskoa ihmiseen. Meidän pitää oppia kunnioittamaan niitä, joilla ei ole uskonnollista perimää, Repo sanoo ja kertoo, ettei ole mieltänyt partiota ehdottomasti kristilliseksi liikkeeksi, vaan ennemminkin rauhanliikkeeksi.

– Meidän pitää olla valmiita taistelemaan myös toisten oikeuksien puolesta. Se on rikkaus, joka rakentaa meitä.

Teksti: Anni Emilia Alentola, kuvat: Otso Nuotio

    Outi Ylinen

    Muuten hyvä juttu, mutta me ortodoksit emme vietä messua. Meillä on jumalanpalveluksia. http://www.ortodoksi.net on hyvä paikka käydä tarkastamassa termistö.

Kommentoi