Uusin Kummeli-elokuva nauraa myös partiolaisille

Kiia Huttunen 19.2.2014 14.47 Ilmiöt ja tapahtumat 2 kommenttia

Partiojohtaja-lehti kävi katsomassa tänään ensi-iltansa saavan Kummeli V -elokuvan, jossa nähdään myös partiolaisia.

Kummeli V on tamperelaisen Kummeli-ryhmän (Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela ja Heikki Vihinen) viides täyspitkä elokuva, jossa yhden elokuvan sijasta sidotaan yhteen neljä tarinaa ja yli viisikymmentä eri hahmoa, joista kahtakymmentä esittävät ainoastaan neljä Kummeli-ryhmän jäsentä.

Katsoja tutustuu ex-basisti Tomiin kohtalokkaan virheen seurauksiin, kun Tomi kutsuu vanhan bändikaverinsa Monkki Mähösen remontoimaan vaimonsa Stiinan huvilaa. Juttu saa kauhuelokuvamaisia piirteitä hyvin nopeasti, kun Monkki ja Stiina ajautuvat törmäyskurssille.

Kuten marraskuussa julkaistussa Partiojohtajan jutussakin ilmeni, tähän Kummeliin on otettu mukaan myös partiohahmoja. Riku Suokkaan ja Kaisa Mattilan esittämät kaksi partiojohtajaa pääsevät ruutuun, kun naistenmies Arvo Hakala (Heikki Silvennoinen) kiertää ympäri Suomea. Partiojohtaja on hahmona hyvin todenmukainen: hän saapastelee väiski päässään, Mannerheim-solki rinnassaan ja syö lähes jatkuvasti.

Elokuva on hyvin suomalainen ja taattua Kummelia. Huumori liikkuu välillä hyvän maun rajoilla, mutta kuten elokuvassa näytellyt Seela Sella näytöksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa totesi:

– Kummelit ovat ikuisia lapsia ja meno on oikeasti älykästä, tarinoissa on monta tasoa kun sitä oikein katsoo.

Tarina ottaa kantaa esimerkiksi siihen, mitä voi käydä, jos haukkuu ihmistä, jolla on ässävika. Puhumattakaan siitä, kun kaupunkilaiset menevät metsään. Silloin hommat nimittäin menevät aika kirjaimellisesti metsään.

Vaikka neljän tarinan yhteen sitominen yhdeksi alle kahden tunnin elokuvaksi voikin vaikuttaa kummalliselta ja lähes mahdottomalta, siinä  on kuitenkin onnistuttu ja tarina jatkuu yhtenäisenä alusta loppuun.

Yleisesti ottaen elokuva on viihdyttävä. Vaikka partiolaisilla ei ole suurta roolia kokonaisuudessa, tuo se hauskan lisän tarinaan. Partiosta annettu kuva ei ole millään tapaa sotilaallinen, päinvastoin, sillä elokuvan partiojohtaja ei renkaan puhkeamisesta turhia huolehdi ja ilmenee hyvin selvästi, kuinka kaikesta selviää aina jotenkin. Vaikka sitten ruisleipää syömällä ja mukavia juttelemalla. Partiojohtajuuden syvin olemus on saatu kiteytettyä muutamaan minuuttiin hienosti.

Partiojohtajan arvio elokuvasta: ★★★★

Teksti: Kiia Huttunen, kuva: Jaakko Haapala

    Eliisa

    Mitäpä jos lopetettaisiin väiskien käyttö? Poltettaisiin kaikki tyynni jokainen kaappeihin hautautunut järkkypäähine?

    Voi miten suomalainen partiomaailma olisikaan parempi paikka. Näyttäisimme ulospäin taas vähän houkuttelevammalta. Teinit pysyisivät mukana toiminnassa, kun puhtaasti noloja juttuja liittyisi partioon vähemmän. Jamboreella ei tarvitsisi uusien ystävien kanssa nyökytellä, miten “joo, tyhmältä näyttää mutta kuuluu meidän leiriviralliseen”. Elämä ilman väiskejä – oi se oisi ihanaa!

    Jänkäsissi

    Mennee kyllä aiheen ohi, mutta minusta väiski on osa suomalaista (partio)perinnettä. En ymmärrä miksi kaikesta mikä ei ole kuten naapureilla tai ameriikkalaisilla pittää olla niin hirveän häppeissään. Vai pitäskö meän luopua huiveistaki?
    Meiläkäsin väiskiä ei ole kylläkhään ruukattu pittää, mutta voisin oikeasthaan ostaa semmosen. Päähikkä on muutenki ihan hyä kesälakki (kokemusta on).

    Elokuva kuulostaa siltä että se häätyy kyllä yrittää päässä kattomhaan.

Kommentoi