Päätoimittajalta: Paraati ei sovi partioon

Anni Emilia Alentola 11.6.2014 20.06 Pääkirjoitukset 47 kommenttia

Partioparaati ei enää kerro totuutta partiosta. Lopetetaan paraatit ja keskitytään näkymään sellaisilla tavoilla, jotka ovat ominaisempia partiolaisille.

Kouvolan Suurjuhla. Reilut kahdeksantuhatta partiolaista, jotka vaikuttavat tyytyväisiltä ja iloisilta. Kaikki toimii niin kuin pitääkin. Lauantaina on partioaktiviteetteja kivasti ympäri kaupunkia, ja illan pääjuhlassa sekä iltabileissä on hyvä tunnelma.

Kaikkein näkyvin osa paikallisille on kuitenkin sunnuntain partioparaati, joka kulkee näyttävästi keskustan läpi. Autoliikennettä rajoitetaan ja kaupungin asukkaat kerääntyvät kadunvarsille. Viralliset, rummut, liput. Tulee mieleen Puolustusvoimien lippujuhla ja Turun joulurauhan julistuksen soittokunta yhdistettynä poliittiseen mielenosoitukseen astaloineen. Jätin välistä.

Vaikka olen ollut lähes koko elämäni partiossa – ja niitä vuosia, joita en ole ollut, en juuri muutenkaan muista – ei paraati enää edusta minulle mitenkään partiota. Partioparaateissa toki toteutuu partiomenetelmän osa-alueista symboliikka, mutta olisivatko pelkät partiohuivit tarpeeksi?

Minulle parasta partiossa ovat kaverit, seikkailut, uudet taidot, luonnossa oleminen ja se, kun saa opettaa lapsille jotakin tärkeää. Sellaista kuvaa haluaisin myös kertoa partiosta ulospäin. Harmittaa, että näyttävintä partiota ympäri maan ovat edelleen silti partioparaatit. Ei siis ole mikään ihme, että toimittajat valitsevat partiojuttujen kuvituksiin partiopaitoja ja paraatirivistöjä.

Luulisi, että nykypäivänä olisi muitakin tapoja osoittaa muille, että meitä on paljon ja olemme ylpeitä harrastuksestamme, kuin vanhanaikainen järjestäytyminen marssille. Marssille, jota nykyisin harrastavat lähinnä Puolustusvoimat, herätysliikkeet ja poliittiset mielenosoittajat. Käsittääkseni partion tavoite ei ole tulla yhdistetyksi varsinaisesti mihinkään näistä.

Lopetetaan partioparaatit ja keskitytään näkymään muille sellaisilla tavoilla, jotka ovat ominaisempia partiolaisille. Kaupungissakin voi toteuttaa partio-ohjelmaa ja tehdä siistejä juttuja huivit kaulassa ilman, että meitä yhdistetään johonkin sellaiseen, mitä emme ole.

Teksti: Anni Emilia Alentola, kuva: Otso Nuotio

Kirjoittaja on Partiojohtaja-lehden päätoimittaja, joka ei muista, koska olisi viimeksi pitänyt virallisia yllään.

    KP

    Todellakin! Tästä olen haaveillut salaa jo vuosia. Olisiko nyt rohkeutta lähteä aidosti etsimään modernimpaa, teinejäkin vähemmän nolottavaa tapaa esitellä partiota? Enemmän huumoria ja ihmisläheisyyttä, vähemmän pompöösiä oman mitalin kiillottelua.

    Jarppi74

    Mielestäni paraati kuuluu partioon! Kuinka ihana oli sudenpennuilla ja muilla kun sai huutaa omaa kolon huutoa sekä piiri huutoa. Sitä riemua nauttii seuraaviin kekkereihin asti.

    Anonyymi

    Jostain syystä harrastuksestaan ihan oikeesti pitävät ja siitä ylpeät nuoret ei oo paraateja tuntunu häpeevän. Kyky olla vapaaehtoisesti osa järjestäytynyttä joukkoa on harrastuksen kova ydin kaiken hc-partiolaishötön takana.

    Bileitä tarjoo kaikki muutkin nuorten pinnalliseeen kosiskeluun keskittyneet järjestöt. Pitkät paraatiperinteet ovat rikkaus, joita ei kannata heittää menemään. Konseptin uudistaminen pikkuhiljaa on jäänyt tekemättä ja mielekkään paraatin muodostamiseksi valitettavan harva lippukunta on kantanut kortensa yhteiseen kekoon. Iso peukku letkeille rumpuryhmille, pinkeille sukkiksille ja särmien rivien perässä tuleville sudenpentuköysistöille. Valitettavasti moni lippukunta esiintyy epämääräisenä lonnivana lössinä, ryhmänä johon kuulumisesta voi olla todella vaikeaa olla ylpeä. Niin nuoren kuin aikuisenkin.

    Afrodite

    Täysin samaa mieltä paraatipukeutumisen repsahtamisesta. Etenkin suurjuhlassa teki pahaa katsoa muutamia lippukuntia, jotka näyttivät lähinnä laumalta kodittomia. Kyllä se vain on niin, että pojilla olisi oltava tummat housut, jos ei suorat niin olisi edes sinnepäin. Näyttää erittäin epäsiistiltä, kun teinipojat vetelehtivät aurinkolasit päässä kirkkaan värisssä sortseissaan. Tytöillä parhaalta näyttää hame, mutta on kuitenkin lisättävä, että hameen tulisi olla sen mittainen, ettei helman alta vilkkuisi mitään ylimääräistä.

    Partionuori

    Kyllä paraati kiinnostaa nuoriakin – itse olen 17-vuotias tyttö, koko elämäni partiossa kulkenut, ja ihan harmitti, etten päässyt näyttämään ylpeyttä harrastuksestani Suurjuhlan paraatissa, joka olisi ollut minulle ensimmäinen partioparaati. Kaverini olivat innoissaan mukana ja lipun- ja kyltinkantajan paikasta oli havaittavissa pientä kilpailuakin hyvällä hengellä.

    Paraatissa ei mielestäni ole kyse siitä, että halutaan tulla yhdistetyksi Puolustusvoimiin, vaan siitä, että näytämme sen, miten olemme ylpeitä partiosta. Monille partiolaisille paraati on tärkeää ja näyttäähän se hienoltakin.

    Yhtenä Suurjuhlan näkyvistä tekijöistä kouvolalaisille oli kyllä viikonloppuna myös Partiokylä, joka valtasi kävelykadun kokonaan, eikä siellä näkynyt minkäänlaista marssiaskelta ja virallisia kenenkään päällä. Näkyihän partio myös muutenkin Kouvolassa – monet paikat olivat suljettuna ja kaupungilla taatusti käveli joku huivikaulainen vastaan suuri hymy naamallaan.

    Ymmärrän silti näkökulman siitä, että paraati voi antaa väärän kuvan siitä, millaista partio oikeasti on, mutta sen takia partion oikeanlaiseen näkyvyyteen panostetaan päivä päivältä enemmän ja sillä on positiivisia seurauksia.

    Virallisten käyttöön vielä sen verran, että partiopaidan käytöllä on pitkä historia. Se on yksi partiolaisia yhdistävä tekijä lisää, jota käytetään Suomessa lähinnä virallisissa partiotilaisuuksissa ja siitäkin on jo hellitetty, eikä partiopaidan hankkimista vaadita. Olen myös kuullut, että partiopaidalla on myös tasa-arvoisuutta edistävä historia – partiopaitaa käyttäessä kukaan ei ole tullut leimatuksi esim. perheen köyhyyden vuoksi. Se on perinne, ei pakkopaita. Ei joka päiväinen asuste, vaate virallisia tilaisuuksia varten.

    Mahdollistamassa kokemuksia

    Onko paraati vain näyttäytymistä muille, vai olisiko siinä kuitenkin kyse partion tarjoamasta kokemuksesta partiolaiselle itselleen? Lapselle ja nuorelle?

    Tätä olen itse pohtinut, kun ne sudenpennut, seikkailijat, tarpojat ja vielä samoajatkin ovat paraatista jopa niin innoissaan, että Suurjuhlaakin saattoi markkinoida “oikealla paraatilla”, kun PäPa:laisen Kohtaamisen kulkue ei elämystä anna, ollen vain siirtyminen paikasta toiseen? Tai kun joka vuosi kuulen kysymyksiä, miksei ole kunnon paraatia? Kun partiolaiset saavat valmistautua ylpeinä rooleihinsa lipunkantajina, kyltinkantajina ja huudattajina. Kun lippukunnan huutojen huutamista odotetaan, huutoja viritellään. Kun halutaan näkyä suurena joukkona ja olla yhtenä omassa joukossa. En ole mennyt vielä oikaisemaan, ettei paraatia itse asiassa haluta näyttää partiolaisten tekemisenä, tai ettei se ole “partiomaista”, kun “partiossa tehdään niin paljon muutakin siistiä”. Kun paraatikin on siistiä, eikä nuorille mikään jäänne vanhasta vaan jotakin ihan uutta.

    Eikä meillä edes olla lippukunnassa erityisen särmiä, tai paraatifanaatikkoja, kaikilla ei ole sitä virallista päällä, eikä ole juuri paraatiperinteitä. Silti, se yksi oikea paraatikokemus muutaman vuoden takaa on edelleen jotakin mitä muistellaan, ja paraatiin on edelleen imua. Silti se antaan jotakin, mitä lapsi tai nuori ei muualla koe.

    Heille me aikuiset partiota teemme, sudenpennuille, seikkailijoille, tarpojille… ja mahdollistamme kokemuksena myös niitä elementtejä partiosta, jotka eivät ehkä itselle ole rakkaimpia. Kokemus paraatista kun kuitenkin on näköjään haluttu ja arvokas. Siksi minä voin mahdollistaa paraatikokemuksenkin mielelläni ja kävellä pari kilometriä itsekin “vähän enemmän järjestyksessä”, yhtenä joukossa, huutaa huutoja, näkyä paraatissa. Meillä vielä ei kukaan ole häpeillyt tai nolostellut, enkä minä aio sitä ajatusta heille tarjota. Hienoa että paraati oli nyt!

    Paraatin puolesta

    Paraati ja etenkin virallinen partiopaita kuuluvat olennaisena osana partioon. En voisi kuvitellakkaan partiota ilman virallista partiopaitaa, joka on kuitenkin yksi selkeä kaikkia partiolaisia yhdistävä ulkoinen tunnusmerkki. Jos paidasta luovuttaisiin, olisi kohta listalla jo partiohuivi. Ja sitten ei voisi enää partiosta puhuakaan.

    Partioparaati on perinne. Kaikki perinteet eivät aina ole hyvästä, etenkään jos niihin jäädään liikaa kiinni. Tässä on kuitenkin kyse sellaisesta perinteestä, joka on säilyttämisen arvoinen. Jos partioparaatit lakkautettaisiin, mihin tarvittaisiin lippuja? Tai huiveja? Missä jaettaisiin tunnustukset ansioituneimmille partiolaisille? Ai niin, kirjoittajan mielestä partiopaitakin on turha.

    Mikä siitä paidasta tekee niin epämiellyttävän? Itse koen partiopaidan pitämisen ylpeyden aiheena, se osoittaa kuulumiseni joukkoon ja kertoo joistakin partiosaavutuksistani. Oikein ansioituneet partiolaiset saavat paitaansa jos jonkin näköistä merkkiä, mikä saa varmasti ainakin jonkinlaista arvostusta aikaan. Ainakin sellaisissa ihmisissä, jotka merkit tuntevat.

    -17-vuotias tyttöpartiolainen

    Hanna

    Perinteet ovat sellaisia, joita osaa arvostaa vasta sitten kun niitä ei ole. Paraati on minulle yksi näistä. Entisenä turkulaisena opin harrastuksessani jokavuotisiin perinteisiin, kuten paraatiin, jossa harrastus saa kaupunkilaisten keskuudessa näkyvyyttä. Paraatilla on pitkät perinteet ja sen ohjeistus ja organisointi on myös sen mukaista eli hyvin sujuvaa ja selkeää. Lippukunnallemme oli kunnia-asia panostaa yhteneväiseen asustukseen. Tätä perinnettä vaalittiin sukupolvelta toiselle. Paraati oli partiolaisten juhla, partioasu juhla- ja edustusasu. Yhteenkuuluvuuden tunne ja tunne siitä, että on osa isompaa joukkoa, oli merkittävä, kun seisoi tuomiokirkkotorilla yhtenä monien joukossa. Niille joilla ei ollut varaa omaan asuun lippukuntamme lainasi vaatevarastosta asun baretteineen päivineen.
    Teini-ikäisenä en ymmärtänyt ainaista hifistelyä ja jäykkyyttä asian suhteen. Aikuisena, vaihdettuani lippukuntaa ja piiriä tulin toisiin aatoksiin. Jäin kaipaamaan monia muitakin perinteitä. Niillä on mielestäni yksilö- lippukunta ja piiritasolla merkittävä vaikutus yhteenkuuluvuudentunteen ja muistojen luojana. Niiden olemassaolo ei ole itsestäänselvyys ja niiden luominen on pitkällisen työn tulos. Mielestäni niitä ei tulisi jättää pois ja hukata.

    Mirva

    En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, mutta pakko kommentoida kolmen ala-asteikäisen lapsen kanssa partioparaatiin osallistuneena, että omien lasten kommentti tähän asiaan oli, että miksi ihmeessä se pitäisi lopettaa ? Eiköhän se ole niin, että myös se partioparaati on niitä mukavia partiomuistoja, vaikka se paraati ei jossain elämän vaiheessa niin hohdokkaalta tuntuisikaan

    pettynyt

    Miksi ihmeessä yhden pasifistipäätoimittajan kummallisten ajatusten pohjalta pitäisi tuhansia lapsia kieltää halusta huolimatta mennä kadulle.
    Ehkä onkin parempi, että päätoimittaja pysyy kotonaan. Ainakaan julkisesti ei pidä yleistää partion nimissä marginaaleja

    Sirpa

    Arvoisa päätoimittaja kirjoittaa juttunsa alussa että “lauantaina on partioaktiviteetteja kivasti ympäri kaupunkia”. Minun ymmärtääkseni kaupunkilaiset näkivät myös, että partio on muutakin kuin paraati. Enkä usko, että pelkkä paraati oli se mikä tapahtumasta jäi mieleen ulkopuolisille tai meille osallistujille. Pyörimmehän me siellä kolme päivää. Paraati oli vain pieni (joskin mielestäni tärkeä) osa.
    Mitäpä jos osallistuisit seuraavaan paraatiin näkemään ja kokemaan se aito innostus, jolla partioystäväsi siihen osallistuvat!

    Vanha parta

    Päätoimittaja kirjoittaa provosoivasti esittäen, että partioparaati pitäisi korvata jollakin sellaisella jne – siis hän ei esitä konkreettisia uusia malleja paraatin korvaamiseksi.
    Minun mielestäni partion pitää näkyä kaduilla ja toreilla. Minulle paraatissa parasta ovat rennot järjestäytyneet joukot hienon lippukulttuurin saattelemana, mistä huokuu yhteisöllisyys, ystävyys ja iloisuus. Eri lpk-kulttuurit tuovat hienosti esiin partion monimuotoisuuden.
    Jos et uskalla näyttäytyä julkisesti partiolaisena kadulla, kannattaa katsoa peiliin.
    Minä lähtisin kehittämään paraatia siltä pohjalta, että laitettaisiin koko kaupunkin sekaisin. Tultaisiin eri suunnista yhteen paikkaan sen sijaan, että marssimme kilometrien pituisena letkana. Lipuista ja yhtenäisistä asusteista en halua luopua.
    PARTION PITÄÄ NÄKYÄ KADUILLA eikä piiloutua koloihin tai juosta metsään, kun halutaan näkyä. Mitä enemmän meitä on yhdessä – sitä parempi
    ugh

    Anne

    Kysyin 12v tyttäreltäni, mikä oli Suurjuhlassa kivointa. Kuulemma paraati. Itsellenikin se oli reissun kohokohta. Mulla ei ole mitään paraatia vastaan, eikä muillakaan meidän lippukunnassa – mutta mun puolesta ne, jotka ei vaivaudu laittamaan edes partiopaitaa sinne päälle, voi ihan vapaasti jäädä pois. Ehkä siihen osallistumisesta pitäisi tehdä selkeästi vapaaehtoista? Onhan se sitä varmasti jo nyt, mutta jatkossa voisi korostaa, että sen todella voi halutessaan jättää myös väliin. Tällä tavalla paraati joko näivettyisi pois (jos ihmisiä ei kiinnosta osallistua) tai siitä tulisi jälleen särmemmän näköinen kun marssijoina ovat ne, joita paraatiin osallistuminen aidosti huvittaa.

    Kuuluuko paraati partioon? Jos partion juuria ajatellaan, niin mun mielestä kuuluu. Se on perinne ja olen ihan varma, että jos me luovuttaisiin siitä, tulevat sukupolvet ihmettelisivät, että miksi niin tehtiin ja todennäköisesti elvyttäisivät perinteen uudelleen.

    Anne

    Pieni lisäys tuli vielä mieleen, kun luin tekstisi uudelleen. Kysäisin työkavereitani mitä heillä tulee ensimmäisenä mieleen partiosta. Yksi sanoi solmut, toinen retkeily ja kolmas keksien myyminen(!) ja huivit. Otanta oli toki pieni, mutta väittäisin kuitenkin, että paraati ei ole se asia, joka hallitsee ihmisten mielikuvia partiosta ihan jo senkin perusteella, että joka viides ihmisistä on ollut partiossa.

    Maailman toiselta puolen

    Paraati on vuoden kohokohta ainakin Lounais-Suomen Partiopiirissä ja sitä ennen Varsinais-Suomen partiopiirissä. Oikein harmittaa, etten ole voinut tänä vuonna osallistua piirimme omaan paraatiin tai Suurjuhlan paraatiin, vaihto-opiskelujen vuoksi, sillä niissä on sitä aitoa partiomaista perinteikyyttä ja symboliikkaa, jota ei aina muissa tapahtumissa ole. Vieläkin muistelen ensimmäisiä paraatejani, kun sain joukon lyhimpänä viimeisen rivin paikan, mikä silloin tuntui hieman kurjalta, mutta nyt sitä on kiva muistella! Aina on ollut paraatissa hauskaa kelillä kuin kelillä ja parasta siinä on kun näkee kummit, ja mummit ja tuttavat kadunreunalla vilkuttamassa.

    En ymmärrä, miksi paraati pitäisi poistaa, sehän näyttää ulkopuolisille sitä, miten särmiä ihmisiä partiolaiset ovat. Osallistuminen on vapaaehtoista, kukaan ei sinua pakota osallistumaan, mutta aina vaan niin monet haluavat osallistua. Viimeksi, kun olin edellisessä suurjuhlassa, parhaiten mieleeni jäi paraati ja se miten hienoa se oli. Vieläkin siitä partiokavereiden kanssa puhutaan.

    Koko partiourani aikana olen jättänyt vain kaksi vuotuista marssia väliin, töiden ja nyt tämän vaihto-opiskelun takia, koska joka vuosi haluan kokea sen saman yhteenkuuluvuuden tunteen piirin ja lippukuntani kanssa ja nähdä ystäviä sekä kokea erilaista partiointia kuin kololla istumista tai metsässä telttailua.

    Paraatista on aina jäänyt hyviä muistoja!

    -22-vuotias tyttöpartiolainen

    Mitä tähän nyt taas sanoisi

    Noniin…

    Taasko se alkaa?

    Ei nuotioita, ei solmuja…

    …ei paraateja???

    Tekisi mieli kirjoittaa pitkä teksti, mutta tiivistän lyhyeen:

    Lopettakaa jo partio, jos ei kelpaa sellaisenaan kun sen on alun pitäen haluttu olevan tai kun se on parhaimmillaan ja pitääkin olla.

    Pyry Lahdenperä

    Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että Partiojohtaja.fi on pitkälti eteläsuomen partiolaisten turha propaganda lehti, jonka perimmäinen tarkoitus on jauhaa partion ”epäkohdista”.

    Lehteä lukiessa herkästi luulee saapuneensa siviilipalveluskeskuksen kotisivuille, eikä suinkaan aikuisille ja nuorille aikuisille partiolaisille suunnatulle sivustolle, jossa voidaan yhdessä parantaa partiota.

    Lehden ongelma on siinä, että kirjoittajien mielipiteet tuntuvat olevan perinteitä sekä vanhaa hyvää partion niin syvintä kuin ulkoista olemusta parjaavia. Tiettyjä artikkeleita lukiessani päässäni keittää ja tekisi mieli sylkeä semmoiset kommentit, mitä ei julkisuudessa kehtaa päästää. Esimerkiksi tämä partion ”militanttius”. Suosittelen jokaista partiojohtajaa lukemaan muutaman opuksen Baden-Povelia tai hänen elämäänsä. Kun ymmärtää mitä varten partio on perustettu ja mitä arvoja se on jo alun pitäen kantanut sisällään, ymmärtää paremmin miksi partio on aina ollut sellaista kun on.

    Jos partiosta haluttaisiin militanttia, olisi meillä ilman muuta aseet olalla ja kunnialaukaukset pamahtelisivat tuon tuosta. Ryhti ja militantti on eri asia. Minusta on hienoa, että voimme näyttää koko kansalle, että nuoret pystyvät olemaan kuuliaita oma ikäisilleen, hieman itseään vanhemmille nuorille ja aikuisille. Tietynlainen särmyys kuuluu partioon. Ei ole paheksuttavaa, että partiopojat punnertavat kokouksissa tai, että kokous alkaa sulkeisilla. Oppivatpahan lapsetkin vähän malttia ja itsekuria, kun pitää olla muutama minuutti hievahtamatta. Tässä kaikessa ei saa kuitenkaan unohtaa huumoria ja sitä miksi todella olemme koolla.

    Paraatiasiaa vielä täydentäen, mielestäni jokaisella partiolaisella tulisi olla siisti partioasu. Jos siihen ei ole varaa, minusta on partioaatteen mukaista, että koko vartio yhdessä kerää rahat vähäosaisemman paitaan. Näyttää törkeältä kun porukka kulkee paraatissa räikeissä shortseissa huonoryhtisenä vetelehtien.

    Tahdissa mars!

    Anonyymi

    Ääripäästä ääripäähän. Arvokasvattajana partioharrastus onnistuu hienosti harhauttamaan meidän luulemaan, että omat arvomme olisi ne oikeat partiotoiminnassa toteuttevat arvot. Kansallinen hajaannus, joka kuvastuu järjestön jäsenten arvopohjaa luodatessa, on julkisesti ikävän huonosti esillä. Monikulttuurisuus on periaattessa pop, mutta liikkeen sisällä pyritään ylläpitämään illuusion jonkinlaisesta koheesista linjasta. Kaikki menee hyvin niin kauan, kun kukaan ei sano mitään tai päätä mitään liian suurta. Kun käy ilmi totaalisen eroavat käsitykset toiminnan perustasta ja tarkoitusesta, ollaan hetki tuohtuneita, kunnes kaivaudutaan takaisin poteroihin, joista ei ulkomaailmaa nää, ja kyhätään välillä pari murrostetta, ettei muutokset vain etenisi havaittavalla nopeudella.

    Make

    Hyvä Pyry!!!!!
    Hyvä että kirjoitit asiaa.
    Tervetuloa reserviin.

    Kari, lpkj

    Hyvä Pyry, kaikki täyttä asiaa. Varsinkin alkuosan tekstit..

    Shiyano

    En edes muista, milloin olisin ollut missään partiohommassa ilman “virallisia”. Kun kunta pyytää tekemään jotain, paita ja huivi päälle, seurakunta, oma leiri, paikalliset yhdistykset, oma viikkotoiminta… aina paita ja huivi päällä.

    Nykyajan kakaroille pitää opettaa vähän siisteyttä ja särmää, kun ei niitten vanhemmat sitä meidän puolesta tee.

    Aki Mäkinen

    Minä pidän paraateista . Niitä tosi voi aina vähän jalostaa.
    On hienoa näyttää että meitä on paljon.
    Huudot, partiosoittokunnat jne ovat hienoa perinnettä ja osittavat että kyseessä on hyvin organisoitunut nuorisotoiminta.

    Kysymyshän on lähinnä kehtaamisesta siis että uskaltaa pukea partiopuvun päälleen pelkäämättä joidenkin molllauspuheenvuoroja.
    Eihän monikaan pidä esimerkiski pelastusarmeijaa militaristisena vaikka sen nimessä on sana armeija ja se vilisee eri arvoisia pelastus
    upseereja ja aliupseerja sekä sotilaita.
    Pelastusarmeijan ylipäällikkö kenraali en Jarl Wahlström oli suomalinen ja innokas hopeasudenkin saanut partiolainen.

    Jos sinua et touhu miellytä niin anna muiden kuitenkin vaalia hienoa partiokulttuuria. Etsi itsellesi joku sopuivampi harrastus.

    Luulen että edustan aika pientä vähemmistöä.

    Terveisn
    Aki

    Aki Mäkinen

    kIRJOITUSVIRHE.!!!!!!!
    PITI OLLA:

    LUULEN ETTÄ EDUSTAT PIENTÄ VÄHEMMISTÖÄ

    TERVEISIN
    AKI

    Ari Kastepohja

    Aika jännä juttu, että partiomedian edustaja haluaa vain ajaa alas paraatia eikä tarjoa mitään oiekaa vaihtroehtoa, muuta kuin “tehdään jotakin muuta”.

    Onneksi partio on kansainvälinen liike. MItä olen ollut ulkomailla, siellä partiolaiset pitävät partiopuseroaan leireilläkin aamusta iltaan eivätkä häpeä partiolaisuuttaan. Heillä huivi ja partiopaita ovat päällä melkein joka paikassa.

    Olen pohtinut, että johtuuko partioasun välttely siitä, että ei kehdata tunnustaa olevamme aktiivipartiolaisia? Vai siitä, että partiopusero ei tunnu mukavalta päällä? Siinä mielessä voisi olla materiaalivaihtoehtona sama, mikä ns. vihreissä partiopuseoissa, joita näin Kouvolassa.

    Asko Laukkanen

    Partiopaita on yksi niistä harvoista välineitä, jolla voin näyttää olevan ylpeä harrastuksestani. Ja on hyvä muistaa mikei meillä on uniformu !

    Paraatista vielä – jatketaan paraateja ja otetaan Turusta mallia… Ei niitä muuten varmaan olis, ellei niihin olis lähtijöitä. Toivottavasti lippukunnissa annetaan mahdollisuus osallistumiseen.

    Kesää

    Asko Laukkanen
    partiodinosaurus – ei vielä sukupuuttoon kuollut… 😉

    kulmaltahuutaja

    Itse taas vanhana satakuntalaisena koen Turun paraatit huonona – yksinkertaisesti ne eivät meidän lippukunnan jäseniä ole koko L-SP:n aikana kiinnostaneet ja niille ainoille lähtijöillekin se on tuskaista väkisin puurtamista. Luvassa on odottelua, hieman ohjelmaa, lisää odottelua, rivakkatahtista (lähes juoksunomaista) etenemistä, ja sitten se onkin jo loppu. Tähän vielä päälle muutaman tunnin bussimatka molempiin suuntiin. Onneksi sentään ohjelma Tuomiokirkolla on pää osaltaan miellyttävää – toki pitkäkestoinen Mannerheim-solkien luettelu alkaa jossakin välissä kyllästyttää.

    Kokemukseni Satakunnan piirin paraateista sen sijaan olivat ihan miellyttäviä. Jopa meidän lippukunnassamme se koettiin mukavaksi kevättapahtumaksi. Paraatibussien täyttäminen ei ollut ollenkaan hankalaa. ”Me” -henki oli voimakas, ainakin minun muistojeni mukaan. Paraatiin osallistui koko piiri. Tietysti ennen aikaan partiolaiset olivat halukkaampia hankkimaan partioasun, mutta pienessä paraatissa ei yksittäisen partiolaisen pukeutuminen ollut ihan niin iso juttu. Isoin juttu nämä paraatit olivat tietysti paikallisille kun pikkukaupungin pääväylä oli tukossa partiolaisista.

    Yhtenä kehitysideana olen jo vuosia nähnyt paikallisten paraatien tuomisen alueiden kevääseen. Tai syksyyn, milloin lippukunnat sen sitten haluavatkaan pitää. Painotan sanaa haluavat, sillä paraatin tulee olla yhteinen kokemus. Partio on yhdessä tekemistä. Yhdessä tekeminen ei kuitenkaan ole synonyymi massalle.

    Myönnän, massa koostuu aina yksittäisistä lippukunnista joista osalle paraatit ovat yksi vuoden odotetuista jutuista. Minulle ja edustamalleni lippukunnalle se on kuitenkin harmittava lisärasite: sosiaalinen paine pakottaa osallistumaan mutta kun keväällä olisi jäsenille muutakin tekemistä tarjolla!

    Anonyymi

    Se että paraatitapahtumat ovat kaikkine odotteluineen ja sateessa/helteessa seisoskeluineen järjestelyiltään heikkoja, ei ole peruste itse paraatia vastaan. Huono toteutus ei ole aina huonon idean merkki.

    Tiskilinjastossa pohdittua

    Samaa mieltä, paraatia vuorotellen eri paikkakunnille. Paraatin ohjelma oltava tiivis, hyvin järjestetty ja paraati pääasiana, ei lasten seisottamista liian kauan pitkien puheiden ja/tai muiden juttujen kanssa. Hyvä oheisohjelma aina tervetullutta. Kouvolan tapaan partio voisi jalkautua useamminkin kävelykaduille ja vastaaviin tapahtumiin. Ei paraatia kannata hylätä suinpäin, tietty historian havina on hyvä olla läsnä ja ymmärrys, mistä kaikki on lähtenyt. Paraatiin osallistuminen on edelleen vapaaehtoista, sallittakoon osallistuminen tai poisjäänti ilman painostusta.

    Juho Keitaanniemi

    Vastaavaa haluttomuutta olen havainnut myös omassa lippukunnassani, toisaalta onhan se ymmärrettävää, kun Pohjois-Satakunnasta Turkuun bussimatka ottaa sen reilun kaksi tuntia – kasvaa kynnys paraatiin lähtöön huomattavasti siitä, että se olisi Porissa, jonne olisi 15min matka.

    Tämän vuoksi olisikin tärkeää joko 1) rikkoa perinteitä ja järjestää paraati välillä myös muualla, kuten Porissa/Raumalla/Salossa tai 2) rakentaa paraatin ympärille oheisohjelmaa niin, että tekemistä olisi koko viikonlopuksi – 2h ajomatka ei ole paha viikonlopputapahtumaan, mutta muutaman tunnin paraatiin se on melko suuri osuus.

    Henkilökohtaisesti en ole kovin paraatifanaatikko, mutta vuosi vuoden jälkeen olen ollut mukana, vaikka väliinkin on jäänyt useita kertoja.

    aake

    Meillä ei ole piirikohtaista paraatiperinnettä. Muutaman vuoden välein päästään mukaan isompaan, mikä ettei! Kyllä vahvasti positiivinen vaikutelma tuli sekä paraatijoukosta että yleisöltä kadun varrelta. Piirin lipun kantaja ja kaksi airuetta olivat ikänsä puolesta selkeesti partio-ohjelmassa mukana olevia ja olivat niin reippaita ja vaikuttivat innostuneilta, että uskallan veikata heidän ihan tykänneen Pohjanmaan paraatijoukon nenässä kulkemisesta.

    Itseäni jäi mietityttään se musiikki. Arvostan perinteistä marssimusiikkia, Jääkärimarssi on hieno mutta historiansa ja varsinkin tekstinsä puolesta mielestäni sopii huonosti partioparaatiin. Muutakin ohjelmistoa löytyy! Voisko jopa koota sellaisen vihkon tms?

    Ja päätoimittaja sai taas hyvää keskustelua aikaan, hyvä hyvä! Kyllä meille mahtuu tästäkin asiasta monia mielipiteitä! Makkarassa on monta päätä.

    Huhtis

    Makkarassa on kaksi päätä.
    Ja muuten komppaan sinua. 🙂

    Suolentäyttäjä

    Makkaraan laitettavien päiden määrä riippunee tavoiteltavasta laadusta.

    jantson

    Erinomainen kirjoitus pitkästä aikaa tässä lehdykässä.

    Minulle paraatit, isänmaallisuus, uskonnollisuus ja muu vastaava pönötys ovat aina edustaneet “mennyttä aikaa” ja vastenmieleisimpiä lieveilmiöitä partiossa. Partioliikkeen nykymaailmassa jopa häpeällisestä puolisotilaallisesta taustasta onkin hyvä pyrkiä eroon – kaikki, mikä oli hienoa 50 vuotta sitten ei enää välttämättä sitä ole.

    Virallinen partiouniformu, jos sellaista halutaan jatkossakin käyttää, tulisi päivittää kuvaamaan partiota sellaisena kuin se nykyisin on. Partion muista harrastuksista erottava ominaispiirre ei enää ole niinkään kuri ja konformismi liikkeen alkuaikojen tapaan, vaan ennemminkin luonnossa toimiminen ja suvaitseva ajatusmaailma. Funktionaalinen ulkoiluvaate antaisikin mielestäni partiolaisista paljon paremman kuvan kuin sotilaspuvun kopio. Sellaista voisin itsekin suostua käyttämään.

    Ulospäin näkymistä, kasvua ja muutenkin liiallista liikeyritysmäisyyttä on mielestäni painotettu SP:ssä ja piireissä aivan liikaa jo vuosia. Partio on vakiintunut instituutio Suomessa ja jäseniä meillä on aivan riittämiin. Toivoisinkin, että partion julkisuuskuvan kiillottamiseen, tarpeettomaan mediaveuhtomiseen ja “ihan sikamageiden festaritapahtumien” järjestämiseen käytetty into, vaiva ja raha kohdistettaisiin jatkossa paremman partion tuottamiseen partiolaisille itselleen.

    Mamsu

    Minusta paraati ei ole mitään menneen maailman vouhotusta. Miten suurta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta se tuokaan, kun samanlaisissa varusteissa saa marssia rivistössä partiohuutojen, marssien ja rumpujen kaikuessa. On iloista katsoa reipasta partiolaisten joukkoa marssimassa. Partiota voi tuoda ilmi ja esiin niin monella tavalla. Lapset pitävät paraateista! Se on useiden suusta tullut totuus ja partiopuvut ovat ihan “must” varsinkin nuoremmalle porukalle. Yritän ymmärtää, jos joku johtajista onkin jäänyt murrosikään, jolloin taistellaan kaikkea sääntöihin kytkettyä vastaan, mutta älkööt pilatko nuorempien ja jo aikuiseksi kasvaneiden intoa. Jos oma innostus partion systeemejä kohtaan on lamassa, niin pitäisiköhän pitää “vuorotteluvapaa” partiosta? Partio on muutakin kuin solmut, iltanuotio ja eräretki. Biletystä ja muuta sensaatiota löytyy yllin kyllin muualtakin ja muilla ei ole partiopukua kuin partiolaisilla!

    ihmettelevä Partiolainen

    Voi Anni minkä menit tekemään.
    Partiojohtaja.fi näyttää hukanneen olemassa olonsa tarkoituksen.

    Jos tarkoitus on solvata lippukuntatyössa vapaa-aikansa käyttäviä aikuisia partiolaisia ja kaikin tavoin vahingoittaa partioaatteen merkitystä, niin olette siinä onnistuneet. Siitä on jo vuosia, kun viimeksi olen tältä partiomedialta voinut lukea asiallista Partioliikettä tukevaa tekstiä.

    Nytkin parjataan partiolaisten organisoitikyvyn voimainnäytettä – paraatia. Tilaisuutta, jossa kaiken ikäiset partiolaiset voivat olla osana jotakin suurempaa – osa partioliikettä Suomessa.

    Ihmetyttää sekin, että onko paraati nyt paha-asia, kun jokin vuosi sitten ehdoteltiin, että meidän tulisi partiopaita päällä osallsitua sateekaarikansan paraatiin. Saataisiihan siinä erilaista näkyvyttä mediassa, mutta tätäkö on se vaihtoehtoinen toiminta, jota etsitään?.

    Toivottavasti tätä sivustoa ei kukaan ulkopuolinen lue, sillä siitä vasta saa todella vääristyneen kuvan partiosta.

    18-vuotias partiopoika

    Siinäpä hyvä vastaus, toivon todella samoin. L-SP:läisenä olen osallistunut paraatin joka ikinen vuosi sitten seitsemännen syntymäpäivän, enkä koskaan ole kokenut sitä muuksi kuin ylpeyden aiheeksi. Siinä on vaan sitä fiilistä kun jalta kävelevät yhtä aikaa!
    Suurjuhlan paraatissa monen piirin rivistöt olivat tosiaan kehnossa kunnossa. Neuvoksi niille lippukunnille, joiden omatunto kolkuttelee: yksi puolentoista tunnin paraatiharjoitus ennen marssia saa jo melkoisen hyvän lopputuloksen aikaan.

    Homonyymi

    Voi Anni kuinka hienosti taas olet aktivoinut flegmaattista partiolaismassaa sanomalla jotain! Osa on varmasti ahdistunut, kun on joutunut kohtaamaan erilaisia näkemyksiä, mutta jos se on ainut keino keskustelun luomiseen, niin anna tulla lisää VAAN.

    Kari, lpkj

    Olen täysin samaa mieltä, ei tuollaista tekstiä pitäisi tulla julkisuuteen.

    Ikipartiolainen

    Olen täysin samaa mieltä päätoimittajan ja monen muun ikäiseni, “ikivanhan” ikipartiolaisen kanssa, joilla on marssimisesta tai sen väliin jättämisestä jo vuosikymmenten kokemus. Marssiminen on tullut partioon B-P:n armeijataustan takia. Marssiminen kuuluu armeijaan. Partiossa sitä ei mielestäni tarvita.

    Mellan

    Minun on hyvin vaikeaa ymmärtää, että noinkin näkyvässä tehtävässä kuin pj-lehden päätoimittajana oleva henkilö näyttää YLPEILEVÄN sillä, ettei käytä virallista partioasua. Toivottavasti olen käsittänyt nuo kaksi viimeistä riviä väärin..

    Toisin kuin moni aikaisempi kommentoija, en pidä partioparaateja välttämättöminä. Monet ihmiset ennen ja ehkä vielä enemmän nykyisin tekevät pikaisia johtopäätöksiä hyvin vähäisellä informaatiolla – tämä on voinut johtaa siihen, että osa ihmisistä näkee partion väärässä valossa. Emme voi olla piittaamatta siitä, mitä muut meistä partiolaisista ajattelevat, eikä ole järjestömme päämäärille eduksi, jos meitä pidetään jonkin poliittisen ääriliikkeen ilmiönä.

    Jotta paraati näyttäisi “hyvältä”, sitä pitäisi harjoitella – en usko, että tähän kannattaisi paljonkaan panostaa. Saamme siis tyytyä katselemaan edellä kritisoitua velttoa laahustamista – vai miten sen ilmaisitte – myös tulevaisuudessa.

    Jokaisella partiolaisella tulisi olla mahdollisuus käyttää partiopukua niissä tilaisuuksissa, joihin se sopii. Ehkä vartiolle olisi aika kova haaste avustaa jäseniään puseron ym. hankinnassa, mutta lippukunnan puitteissa sen kuvittelisi olevan mahdollista. Tunnen nyt jo isoäiti-ikäisen, partiota edelleen läheltä seuraavan henkilön, joka on kertonut joutuneensa jäyttytymään aikanaan pois partiotoiminnasta, koska hänelle ei voitu perheen taloudellisen tilanteen takia voitu hankkia partiopukua. Ehkä näin ei kävisi nykyisin, mutta jotta tämä asia ei enää nousisi kenellekkään ylittämättömäksi kynnykseksi, toivon lippukuntien johdon ottavan tässä aktiivisen asenteen. Ymmärtääkseni B-P:n tarkoituksena oli, että yhtenäinen pukeutuminen tasaisi partiolaisten taustoista johtuvia eroja, eikä niin, että ao. vaatetuksen puute sulkisi ketään toiminnan ulkopuolelle.

    kpmi

    No olipa oiva provokaatio (toivon).

    Ilmari

    Osittain samaa mieltä. Meidän lippukunnassa ei toisaalta ole ikinä ollut huutoperinnettä tms, ja itse koen paraatit lähinnä koomisina. Helsingin ja Tampereen paraateissa olen ollut marssimassa, mutta mietin silloin itsekin, että mitä partiota tämä tämmöinen on.

    Toisaalta kommentteja lukiessa näkee, että toisille paraatiperinne on tärkeä osa partiota. Jokaisella vain on oma tapansa harrastaa. Niin että typerältä tuntuisi niitä paraateja lopettaakaan. Toisaalta viime vuosina partiossa on tehty toinen toistaan typerämpiä “uudistuksia” mukaan lukien ikäkausiohjelmat, ja siinä sopassa tämä paraatihomma tuntuu minusta aika merkityksettömältä.

    Kari, lpkj

    Nythän päätoimittajalta pääsi sammakot suusta. Uskoisin, että paraati ja muukin ulospäin näkyvä vastaava juttu on vain plussaa partiolle. Partioasu, se on ulkoinen merkki muille ihmisille. Et taida tietää miten sudarille on tärkeää saada joku merkki partioasuun..! Tietysti noita merkkejä jaetaan joissain lippukunnissa vähän kuin irtokarkkeja 100g/sudari tyyliin. Taidoista en sitten mene takuuseen. Nuoreksi ihmiseksi siulla taitaa olla huono muisti. Nettisivulla oleva kuva toimituksesta partiolehden etusivulla. Taitaa olla sullakin viralliset päällä?
    Meidän lippukunta kantaa partioasuja ylpeydellä erilaisissa tilaisuuksissa. Myös paraati kuuluu samaan kategoriaan. Partiotaidot, niitä on monenlaisia. Kaikkea ei voi tuoda esille jonnekkin torille pystytetyssä partioleirissä. Nuo “tempaukset” ei kuulu partioon!! Aika lailla vähillä taidoilla torileirillä pärjää.. Partio on menossa väärään suuntaan. Jäsenmaksuilla jotka kerätään jäseniltä pyörittää tätä SP:n liian suurta organisaatiota, ollaan siis palkanmaksajia.
    Paraati oli varmasti suurelle osalle osallistujia ikimuistoinen kokemus. Siinä kokee olevansa suuren järjestön jäsen, muuten taas SP ei näykkään lippukunta toiminnassa muuten kuin maksun kerääjänä.

    Vili

    Kävelin paraatissa ylpeänä piirini kärjessä. Laumanjohtajana tiedän myös, miten tärkeitä merkit ja symboliikka ovat sudareille. Säilytetään sittenkin partioparaatit!

    Henna Hyppänen

    Voit olla mitä mieltä tahansa, mutta kyllä se paraati tuo näkyvyyttä. Ihmiset kyllä tietävät, että paraati on vain juhlassa /ohjelmassa yleisölle näkyvä ‘huipennus’ ja todellinen partiotoiminta on yhteisöllisyyttä, kansainvälisyyttä ja isänmaallisuutta kaikkine partiotaitoineen. Kyllä ihmiset ovat varsinkin Suomessa sen verran valveutuneita ja yleissivistys kohdallaan. Muu toiminta Kouvolassakaan ei vaan niin näy ei-partiolaisille, jollei ole paraatia. (Paitsi talkoolaisille) Kyllä se oli näyttävä osa partion ‘voimaa ja laajuutta’.

    Avokado

    Partiovaatetuksesta haluan minäkin sanoa sanani. Partiopaita, kuten myös siisti tummansininen pukeutuminen ja huivi, kuuluu ehdottomasti edustukseen. Itse näkisin paitoja mieluusti vaikka joka kokouksessa, mutta ymmärrän toki jos ne koetaan kalliiksi, harvoin käytetyiksi vaatekappaleiksi, joiden hankkiminenkin voisi olla helpompaa. Olisi loistavaa, jos jossain myytäisiin käytettyjä partiopaitoja hieman pienempään hintaan. Muissa tapauksissa (kuten omassa lippukunnassamme) vaihto- ja lainarinki pyörii.
    Tärkein on kuitenkin huivi, joka pitäisi olla joka kokouksessa. Valitettavasti huivi on usein hukassa tai unohduksissa koloiltoina…
    Jos jollain on hyviä ideoita partiovaatteiden suosion kasvattamiseksi, ne otetaan ilolla vastaan.

    PS. Suomen partiolaisten marssi ei ole niin “näyttävää”, koska sitä ei harjoitella, toisin kuin monissa muissa maissa.

    Harri

    Pyry Lahdenperän kommenttiin ei ole mitään lisäämistä.
    Se on juuri näin.

Kommentoi