Elokuvaohjaaja Oskari Sipola: Partio opetti kärsivällisyyttä

Riina Haapala 10.9.2014 10.58 Ihmiset 0 kommenttia

Oskari Sipola ohjaa parhaillaan toista pitkää elokuvaansa. Partiossa hän ehti olla 16 vuotta, mutta ei aio enää palata takaisin.

Taideteollisen korkeakoulun studiossa ikkunanpieliin maalataan valkoista. Talvi on tullut. Tai ainakin Vapaita-elokuvan lavasteisiin. Lavasteiden keskellä, töölöläismaiseman edessä, seisoo ohjaaja ja entinen partiolainen Oskari Sipola.

Vapaita on Sipolan toinen pitkä elokuvaohjaus. Ensimmäinen oli vuonna 2011 julkaistu Elokuu, joka oli Sipolan lopputyö Taideteollisesta korkeakoulusta.

Koulun aikana mies teki kuusi lyhytelokuvaa ja yhden pitkän. Samalla hän löysi oman tyylinsä.

Musiikkielokuva äidin ja pojan suhteesta

Nyt työn alla oleva Vapaita kertoo kolmekymppisestä naisesta, joka asuu kommuunissa Helsingissä. Nainen on teini-ikäisenä antanut poikansa adoptoitavaksi ja nyt teini-ikäinen poika saapuu Helsinkiin lukioon tarkoituksenaan tutustua biologiseen äitiinsä. Äiti ja poika laittavatkin toistensa elämät melko sekaisin.

– Haimme tuottajan kanssa jotain uutta ja kiinnostavaa. Meillä oli ideana tehdä musiikkielokuva, joka perustuisi sitä varten sävellettyihin kappaleisiin. Tua Harnon käsikirjoitus sitten vakuutti meidät, siinä on mielenkiintoinen hahmogalleria, Sipola kertoo.

Kuusitoistavuotisen partiouransa ajan Sipola kuului Saharan Sissit -lippukuntaan, jossa hän oli aktiivisesti mukana vuoteen 2006 asti, jolloin hän pääsi sisään Taideteolliseen korkeakouluun.

Monet Oskari Sipolan ystävistä ovat edelleen partiossa, mutta hän itse ei ole ajatellut paluuta. Hän uskookin, että paluu olisi jo tapahtunut, jos se tapahtuakseen olisi.

– Jos minulla olisi omia lapsia, voisin isänä olla mukana jos he partioon haluaisivat. Pitäisin sitä erittäin hyvänä ideana ja saattaisin jopa hieman siihen suuntaan patistaa, Sipola sanoo.OskariS_PJ-7869-2

Partiossa opitusta on hyötyä myös elokuvanteossa

Hän uskoo samojen taipumusten, jotka saivat hänet nauttimaan partiosta, saavan hänet nauttimaan myös ohjaamisesta: organisointihalu ja yhdessä tekemisen arvostaminen.

– Sekä fiilis siitä, että jos saan tehdä asiat niin kuin minä haluan, niin ne menevät hyvin, Sipola lisää naurahtaen.

Kuvauksissa Sipola kertoo huomanneensa, että jos ihminen on valmistautunut kaikkeen, hän on yleensä joko partiolainen tai ammattisotilas. Partio onkin hyvää lääkettä säänpelkoon.

– Partiossa on oppinut varautumaan mihin tahansa ja se hyvä puoli on, että varusteet löytyvät jo valmiiksi. Monella nuoremmalla kollegalla menee ensimmäiset palkat goretexiin ja kenkiin ensimmäisten tammikuisten yökuvauksien jälkeen.

Sipola kertoo partion opettaneen myös kärsivällisyyttä.

– Kammottavienkin olosuhteiden hyödyksi kääntämistä tarvitaan niin partiossa kuin elokuvanteossakin koko ajan.

Sipola arvostaa suomalaisia ohjaajia, joilla on kunnianhimoa kansainväliseen ja kiinnostavaan elokuvantekoon.

Esikuvakseen hän nimeää muun muassa ohjaaja Aku Louhimiehen, jonka assistenttina Sipola on työskennellyt.

– Taisin saada paikan osin siksi, että olen partiolainen, hän sanoo naurahtaen.

Teksti: Riina Haapala, kuvat: Otso Nuotio

Partiolaiset pääsivät katsomaan Oskari Sipolan Elokuu-elokuvaa partioviikolla 2011.

Aku Louhimies pakkaa edelleen kaiken vedenpitävästi.

Kommentoi