Partiointoa monen lippukunnan tarpeiksi

Partiojohtaja 4.4.2015 13.03 Ilmiöt ja tapahtumat 0 kommenttia

Lähes 1000 suomalaista partiolaista kuuluu useamman kuin yhden lippukunnan jäsenlistalle. Esimerkiksi toiselle paikkakunnalle muuttaja ei välttämättä raaski erota kotilippukunnastaan.

Lippukunnan hallituksen jäsen, rahastonhoitaja, kalustonhoitaja, akela, sampo, piirihallituksen ohjelmavastaava. Imatralainen Enson Partiosiskojen Iida Ilvonen on näitä kaikkia – kolmessa eri lippukunnassa.

Suomen Partiolaisten jäsenrekisterin mukaan kahteen tai useampaan eri lippukuntaan kuuluvia partiolaisia on 951 – noin kaksi prosenttia jäsenistöstä. Osa partiolaisista siis suhaa eri huivien ja toimintamallien välillä.

Ilvosen kaltaisia triplajäseniä on tuplajäseniä harvemmassa. Kahden paikkakunnan ja kolmen lippukunnan yhdistäminen on kuitenkin mahdollista aikatauluttamalla pestit hyvin. Kiirettä pestien kanssa toki pitää.

Erilaiset toimintakulttuurit lippukunnissa aiheuttavat päänvaivaa, mutta ainoastaan pientä sellaista. Käytännön ongelmia tuottaa lähinnä sisaruslippukuntien yhteislauman pyörittäminen.

– Vaikka lippukunnilla on yhteinen kolo ja huivi, on molemmilla oma hallitus ja tavat. Asioita joutuu tarkistamaan molemmista lippukunnista ja vastauksia askarruttaviin kysymyksiin saa eri aikoihin, Iivonen kertoo.

Lappeenrantalaiset lippukunnat, poikalippukunta Vuorenveikot ja tyttölippukunta Parveilijat, aloittivat viime syksynä yhteislauman pyörittämisen. Samalla aloitti Ilvonen akelana jo kolmannessa lippukunnassaan.

Sydän sykkii kotilippukunnalle

Vaasasta kotoisin oleva Noora Ahola joutui muuton vuoksi taas vähentämään aktiivisuuttaan toisessa kasvattilippukunnassaan. Ahola johtaa opiskelukaupungissaan Seinäjoella tarpojalaumaa. Sydän sykkii kuitenkin kotilippukunta Vaasan Partiotytöille.

– Suurissa, valtakunnallisissa tapahtumissa kulkisin luultavasti Vaasan Partiotyttöjen mukana. Kerran VPT:läinen, aina VPT:läinen, naurahtaa bio- ja elintarviketekniikan opiskelija.

Pohjanmaalaisten lippukuntien henkiset ja fyysiset etäisyydet ovat pieniä: Ahola tunnustaakin takeltelevansa ainoastaan termistössä. Vaasassa lippukunnan koloa nimittäin hoitaa koloemäntä, Seinäjoella kolovouti.

Maksuton lippukuntatason toiminta pitää jäsenenä, vaikka päivittäistoimintaan ei ehtisikään osallistua. Sekä Ilvonen että Ahola arvioivat, että mikäli lippukunnat perisivät Suomen Partiolaisten jäsenmaksun lisäksi omaa jäsenmaksua, harkitsisivat he toisesta lippukunnasta eroamista. Opiskelijoiden rahat ovat tiukassa.

– Kympin tai parin suuruinen jäsenmaksu hyvään tarkoitukseen ei kuitenkaan luultavasti muuttaisi tilannetta, Ilvonen arvioi.

Teksti ja kuva: Ines Sirén

Kommentoi