Pitäisikö kipparikursseja muuttaa rajummin?

Partiojohtaja 21.4.2016 14.33 Mielipiteet 2 kommenttia

Palstalla vaihtuva kolumnisti pureutuu syvälle partion ytimeen.

Kipparikurssi ja siihen liittyvät uudistukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Suomen Partiolaisten meripartioryhmä päätti tehdä saaristokipparikurssista pakollisen edellytyksen (avomeri)kipparikurssin käymiselle tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä avomerikipparikurssin osallistujien riittävä etukäteisosaaminen varmistetaan pääsykokeella. Meripartioryhmä on päättänyt, että jatkossa edellytyksenä on partiojohtajaperuskurssin lisäksi saaristokipparikurssin suorittaminen. Olemme sitä mieltä, että uudistus voi olla hyödyllinen, mutta tällöin sisältöjä ja kurssien suoritustapoja on muutettava.

Nykyjärjestelmän haasteet

Keskeinen haaste partion merenkulkukursseille on alusten erilaiset osaamistarpeet. Esimerkiksi veneiden tekniikka tai navigointivarustus poikkeavat toisistaan suuresti.

On omituista, että saaristokipparikurssi koostuu vain teoriaviikonlopusta. Ikään kuin saaristossa ei tarvittaisi laajoja käytännön taitoja, tai esimerkiksi yhtä laajoja johtamis-, ja partiokasvatustaitoja kuin avomerellä.

Avomerikurssilla käytetään aikaa osittain perusasioihin. Toisaalta monet asiat eivät ole useimmille partiokippareille kovin hyödyllisiä (tähtinavigointi, merkintälaskut) tai ne ehditään käsitellä hyvin pintapuolisesti (aluksen rakenne, tekniikka ja huoltaminen). Teoriapohjainen luento-opetus on useimmiten huono tapa oppia käytännönläheisiä asioita. Provokatiivisesti tiivistäen: avomerikipparikurssilla käydään läpi asioita, joita ihmiset jo osaavat, joita he eivät ehdi kurssilla oppia, tai joita he eivät veneellään tarvitse.

Vaihtoehtoisen mallin hahmottelua

Voitaisiinko luennoista siirtyä enemmän tekemällä oppimiseen? Voisiko kurssiin tuoda enemmän nykyaikaa ja digitaalisuutta? Mitä jos saaristokipparikurssi olisi peruskurssi, jossa käytäisiin lävitse kaikilla partioaluksilla tarvittavat asiat? Entä jos avomerikipparikurssilla koulutettaisiin asiat, joita kaikissa lippukunnissa ei tarvita? Tässä ei esitetä valmista mallia, vaan vain ajatuksia suunnasta, johon kurssia voisi esimerkiksi viedä.

Saaristokipparikurssi voisi koostua esimerkiksi ennakkotehtävistä alkuvuodesta, teoriaviikonlopusta talvella, kipparikokelasjaksosta purjehduskauden aikana ja käytännön osasta syksyllä.

Teoriaosalla käytäisiin läpi keskeiset navigointitaidot, opittaisiin partiojohtamista merellä, partiokasvatusta partioaluksella ja merenkulun turvallisuutta sekä suoritettaisiin SRC-radiotodistus. Lisäksi käytäisiin läpi veneiden rakennetta, tekniikkaa ja huoltamista yleisellä tasolla. Teoriaosaan valmistauduttaisiin ennakkotehtävillä virtuaalisessa oppimisympäristössä Moodlessa, jolloin kurssilla voitaisiin mennä hieman syvemmälle eikä aikaa tarvitsisi käyttää aivan perusasioihin.

Omaan veneeseen tutustuttaisiin tarkemmin huolto- ja purjehduskauden aikana, jolloin kipparikokelas tekisi erilaisia oppimistehtäviä, jotka liittyisivät oman aluksen tekniikkaan ja huoltoon, purjeisiin, navigointiin, purjehduksen suunnitteluun, purjehduksen muonitukseen ja budjetointiin, viestintään, partiokasvatukseen ja muihin asioihin, joita partiokipparin täytyy osata. Oppimistehtävien tekemisestä raportoitaisiin Moodleen, jolloin kurssin järjestäjät pysyisivät perillä kurssilaisten oppimisesta. Koulutusta tehostettaisiin osallistumalla partiopurjehdukseen toisen lippukunnan aluksella. Näin kuva partiopurjehtimisesta avartuisi, ja kipparikokelas voisi oppia toisten lippukunnan hyvistä käytännöistä. Käytännössä tämä onnistuisi, jos kurssilaisten lippukunnat sopisivat ottavansa kukin yhden toisen lippukunnan kipparikokelaan purjehdukselleen yhtä omaa kipparikokelastaan kohti.

Syksyllä olisi käytännönosa, jossa kokelaskauden aikana opittuja taitoja hyödynnettäisiin ja jaettaisiin muiden kurssilaisten kanssa.

Avomerikurssi olisi tarkoitettu ensisijaisesti niiden partiolippukuntien kipparien tarpeisiin, jotka toimivat avomerellä. Toki sen voisivat muutkin kiinnostuneet käydä. Avomerikurssi koostuisi teoriaosasta, jossa syvennyttäisiin muun muassa kriisijohtamiseen, avomerinavigointiin ja muihin asioihin, jotka ovat tarpeellisempia avomerellä. Avomerikipparikurssi voisi koostua yhdestä teoriaviikonlopusta ja avomeriosasta, jossa harjoiteltaisiin esimerkiksi tutkan käyttöä ja tehtäisiin harjoituksia kuten hätäohjaus, blackout ja hätäankkurointi. Tarkoituksena olisi purjehtia avomerellä ja käydä läpi haastavia ääritilanteita, joissa päättäväinen johtaminen ja oikeanlaisten päätösten tekeminen korostuvat. Pelastautumiskurssin suorittaminen voisi olla kurssin suorittamisen edellytys, mutta sen voisi jatkossakin käydä myös erikseen.

SP:n meripartioryhmä on nyt tarttunut aktiivisesti toimeen monien meripartioon liittyvien asioiden kehittämiseksi, mikä on erittäin hyvä asia. Toivottavasti uudistuksiin uskalletaan lähteä rohkeasti, hyödyntäen esimerkiksi tietotekniikkaa ja joustavampia opetusmetodeja.

Teksti: Pauli Engblom ja Jukka Koskelainen, kuva: Jukka Koskelainen

Pauli Engblom on Kupittaan Henrikinpoikien lippukunnanjohtaja, toimii s/y Henrikan päällystössä ja on partioneuvoston varapuheenjohtaja.

Jukka Koskelainen on Kupittaan Henrikinpoikien samoajaikäkausivastaavana ja toimii s/y Henrikan kipparina.

SP:n meripartiokoulutusjärjestelmä koostuu nykyisellään neljästä merenkulkukurssista sekä pelastautumiskurssista. Partiopiirin järjestämä veneenohjaajakurssi käydään samoajaiässä, minkä jälkeen lippukunnan vastuulla on järjestää förstikurssi. Tämän jälkeen voidaan käydä saaristokipparikurssi, joka on teoriaopetukseen painottuva SP:n järjestämä koulutusviikonloppu. Varsinaisen (avomeri)kipparikurssin järjestää SP, ja se sisältää kaksi teoriaviikonloppua ja kolme yötä kestävän käytännönosan.

Meripartion koulutusjärjestelmään voi tutustua tarkemmin partion toimintasivuilla:
http://toiminta.partio.fi/kouluttautuminen/koulutusten-kuvaukset/meripartiokoulutus.

    Leo Jäppinen

    Erittäin hyvä ehdotus. Hyvin samansuuntaisia ajatuksia nousi myös Meripartiojohtajapäivillä asiaa käsiteltäessä. Koulutusjärjestelmää on syytä tarkastella kokonaisuutena, riippumatta nykymuotoisten kurssien sinänsä arvokkaista auditoinneista tai validoinneista.

    Mikko Laine

    Kurssisisältöjä harkittaessa tulisi ottaa huomioon myös kansainvälisen huvivenelupakirjan vaatimukset. Se tulisi saada hankittua, kuten nykyisinkin, kipparikurssin papereilla. Saaistokipparikurssin suorittaminen ei siihen vielä riitä.

    Voisiko ajatella sellaista, että meillä olisikin kolme eritasoista koulutusta eli saaristokipparikurssi, joka ei olisi pakollinen ennen kipparikurssia ja joka palvelisi lähinnä sisävesiä, kuten aiemminkin. Siihen koulutukseen olisi kuitenkin hyvä lisätä pakollinen käytännönosa.

    Toisena olisi kipparikurssi nykyisestä laajuudestaan ehkä hieman karsittuna jos mahdollista (lähinnä avomerinavigoinnin asiat). Koulutuksen tuntimäärä olisi kuitenkin hyvä pitää samana jolloin voimme paneutua syvemmin muihin asioihin.

    Ja kolmantena olisi sitten avomerikipparikurssi, johon kuuluu 1 teoriaviikonloppu, käytännönosa ja pelastautumiskurssi. Tämän kurssin pääsyvaatimuksena olisi kipparikurssin suorittaminen.

Kommentoi