Toimittajalta: Polttakaa partiomaisuuskortti!

Sanna Puutonen 16.3.2013 12.09 Ilmiöt ja tapahtumat 0 kommenttia

"Kun kantansa perustelee ja toisten kantoja kunnioittaa, voi partiomaisuuden piirissä tehdä melkein mitä vain."

Avatessani ensimmäisen kerran Epäpartiomaisuuden loputon suo -kyselyn tulokset odotin tiukkaa vääntöä ja vahvoja mielipiteitä esimerkiksi siitä, saako partiolainen meikata leirillä, juoda pitkän kokouspäivän päätteeksi kunnon kännit tai erota halutessaan kirkosta.

Näin siksi, että kokemukseni mukaan partiomaisuuden käsitettä käytetään juuri lueteltujen kaltaisten konkreettisten tekojen arvioimiseen ja arvosteluun.

Partiomaisuus on käypä argumenttikortti hyökättäessä kaikkea ”vääränlaista” vastaan. Sen avulla on helppo ottaa kantaa, kun naapurilippukunnan iltanuotio-ohjelma tai johtajakaverin käytös sen aikana ei vastaa omaa käsitystä hyvästä partiotoiminnasta.

Partiomaisuus onkin mielikuvissani sulanut samankaltaiseksi arvolatautuneeksi jargontermiksi kuin vaikkapa sana syrjäytyminen tai fraasi ”kansa tietää”. Molemmat esiintyvät tiuhaan sanomalehtien mielipidepalstoilla ja poliittisen keskustelun vauhdittajina. Silti harva osaa kysyttäessä määritellä, millainen ihminen on todella syrjäytynyt tai ketkä mystisen ”kansan” muodostavat.

Tältä pohjalta partiomaisuuskyselyn tulokset yllättivät. Pohdiskelevien ja termiä monelta kannalta tarkastelevien vastausten joukosta heijastui vahva, oman henkilökohtaisen ajattelun tärkeyttä korostava näkemys.

Partiomaista on kyselyn vastausten mukaan se, että jokainen pohtii itse suhtautumistaan uskontoon, päihteidenkäyttöön ja toisiin ihmisiin. Kuvaavaa onkin, että ihanteellista partiolaista määrittelevien ominaisuuksien joukosta partiomaisimmiksi äänestettiin muun muassa vastuuntuntoisuus, kyky tarttua toimeen ja itsensä kehittäminen.

Lopetetaan siis kärhämöinti ja poltetaan partiomaisuutta peräänkuuluttavat argumenttikortit! Kun kantansa perustelee ja toisten kantoja kunnioittaa, voi partiomaisuuden piirissä tehdä melkein mitä vain.

Jopa paperipartio vertautuu metsäretkiin, ainakin niin kauan kuin huivi pysyy kaulassa ja kättelyyn kääntyy oikean sijaan vasen käsi.

Teksti: Sanna Puutonen, kuva: Otso Nuotio.

 

Aiheesta muualla:

Partiomaisuuskysely: Huivikaula oppii tekemällä ja sylkee lasiin

Lataa tästä partiomaisuuskyselyn tulokset

Kommentoi