Vaeltajat liian kiireisiä tekemään ulkomaanprojekteja

Partiojohtaja 27.3.2013 9.56 Ilmiöt ja tapahtumat 9 kommenttia

Ulkomaanprojekti on vaeltajaohjelman huipennus. Silti projekteja toteutetaan todella vähän.

Suomalaiset vaeltajat eivät juuri ole ulkomaanprojekteja tehneet. Projekti on osa vaeltajaohjelmaa – vartion itse suunnittelema ja toteuttama ulkomaanreissu, jonka aikana tehdään muun muassa palvelutehtävä. Viime vuonna projektin suorittivat vain Suomen Partiolaisten pilottivartiot. Alkuvuosi 2013 on kuitenkin kääntänyt suunnan ylöspäin.

Suomen Partiolaisten kv-kasvatusvastaava Anniina Mustikkamaa arvioi, että projekteja on tehty vähän, koska vaeltajat pyörittävät lippukunnissa usein lähes koko peruspartiotoimintaa. Vuoden 2011 lippukuntabarometrissä monet kokivat, että normaali toiminta vie suurimman osan ajasta, jolloin ulkomaanprojekti helposti jää.

– Jotkut kokivat myös hyvin voimakkaasti, että ulkomaanprojekti on jotenkin ylimääräinen ja energiaa vievä lisäke. Toiset sanoivat, että ”kyllä me hoidamme ydinasiat ensin ja sitten tällaiset ylimääräiset”, Mustikkamaa sanoo.

Ulkomaanprojektikurssille osallistuneet vaeltajatkin ovat usein epäilleet aikansa riittämistä projektin suunnitteluun ja toteutukseen. Ulkomaanprojektin jälkeen päällimmäinen tunne on kuitenkin ollut tyytyväisyys siitä, että projektiin lähdettiin. Myös innostus partiotoiminaan on kasvanut.

– Olisi hyvä, jos tämä haluttaisiin kokea tällaisena kivana juttuna. Ulkomaanprojekti on todella myös osa virallista vaeltajaohjelmaa – eikä vain osa vaan huipennus.

Ulkomaanprojekti onnistuu myös osana leirimatkaa

Vaeltajat pääsevät suunnittelemaan ja toteuttamaan projektinsa alusta asti itse. Myös rahoitus on hankittava, mutta kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin.

– Autamme kyllä pyydettäessä esimerkiksi hankkimaan kontakteja kohdemaasta. Syksyllä järjestetään myös erityisesti piirien luottamushenkilöille suunnattu kurssi, jonka tavoitteena on, että vaeltajia voitaisiin auttaa entistä paremmin myös piireissä. Toki kurssille voivat osallistua myös ulkomaanprojektia suunnittelevat vaeltajat, Mustikkamaa vinkkaa.

Helsingin Hakatyttöjen vartio leikkimässä Tansaniassa. Kuva: Anna Havikko.

Helsingin Hakatyttöjen vartio leikkimässä Tansaniassa. Kuva: Anna Havikko.

Ulkomaanprojektin voi toteuttaa myös osana leirimatkaa. Tällöin on kuitenkin muistettava, että projektin omalle ohjelmalle on varattava aikaa vähintään viisi päivää. Ohjelman tulee olla sidottu tiettyyn teemaan, joka voi liittyä esimerkiksi ympäristöön, kulttuuriin tai kehitysyhteistyöhön. Mustikkamaa kuitenkin muistuttaa, että teeman valinnassa on lopulta vain mielikuvitus rajana.

Vaihtoehto pakettimatkoille

Viime keväänä keravalainen vaeltajaryhmä toteutti ulkomaanprojektinsa Napolissa, jossa jätteet ovat valtava ongelma. Vaeltajat kiersivät ovelta ovelle keräämässä roskia kierrätettäväksi. Kielikään ei ollut ongelma – tulkkina vaeltajilla toimi paikallinen partiolainen.

Ulkomaanprojektin kohde kannattaa valita vartion kiinnostusten, ajan ja matkakokemusten mukaan. Yhteistyömaita Suomen Partiolaisilla ovat muun muassa Viro, Islanti, Nepal ja Senegal.

– Kannattaa miettiä, kuinka paljon on halua panostaa reissuun. Jos ei ole hirveästi matkustuskokemusta, on helpompaa lähteä vaikkapa johonkin Euroopan maahan, Mustikkamaa pohtii.

– Toisaalta, tämä on hieno mahdollisuus päästä tekemään juttuja, joita ei millään pakettimatkalla pääsisi kokemaan.

Teksti: Riina Haapala, kuvat: Venla Monter ja Anna Havikko.

 

Apua ulkomaanprojektin suunnitteluun
Ulkomaanprojektiopas
ulkomaanprojekti@partio.fi
Oman piirin ulkomaanprojektivastaava

Faktaa ulkomaanprojektista
1. Vartio tekee vähintään viiden päivän partiomatkan ulkomaille ja tutustuu vieraaseen kulttuuriin.
2. Projektia valmistellessaan vartio valitsee matkansa teemaksi joko ympäristö-, kehitys- tai rauhankasvatuksen ja kantaa vastuuta teemasta.
3. Matkan aikana vartio tapaa paikallisia partiolaisia ja tekee teemaansa liittyvän palvelutehtävän.
4. Matkan aikana vartio toteuttaa enimmän osan ajastaan itse suunnittelemaansa ohjelmaa. Ohjelmaa toteutetaan ryhmänä, jota johtaa kullekin ohjelmalle nimetty vastuullinen jäsen.
5. Vartio viestii sekä matkan aikana että sen jälkeen aktiivisesti valitsemastaan teemasta sekä matkalla kokemastaan. Kohderyhmänä ovat sekä muut partiolaiset että partion ulkopuoliset vaeltajaikäiset.

Aiheesta muualla:
Vaeltajien ulkomaanprojekti partio.fi:ssä

Ulkomaanprojektiblogeja
http://italiaanjeejee.blogspot.fi/
http://www.afrikkaan2012.blogspot.fi/
http://rkkvaeltajat.blogspot.fi/
Partio.fi:n listaus ulkomaanprojektiblogeista 

    Viltsu

    Ah, u-projekti! Kyllä, kyseessä on huipennus! Ja vielä koko partio-ohjelman huipennus! Sääli, että sen toteuttaminen jää muun puuhastelun jalkoihin ja sille ei löydy aikaa. Mikä avuksi? Itse olen pohtinut vaeltajaikäkauden pidentömistä 25-vuotiaaksi asti, silä 18-22-vuotiaana partio on harvoin prioriteettinä elämässä. Lisäksi tukea pitää lisätä: Piirien tuki u-projekteille, vaelluskartan valmiit mallit ja tekemisen työkalut sekä vaeltajaluotsien koluttaminen ovat ainakin listallani. Miten sinä laittaisit vaeltajaohjelman toimimaan?

    Riitta Niemistö

    Tässä täytyy huomioida sekin, että vanhimpien ikäryhmien kohdalla eletään vielä siirtymäaikaa. Nykyiset 22-23 -vuotiaat ovat aikoinaan suorittaneet ykkösluokan ja vetäneet sen jälkeen vanhan ohjelman mukaisesti vartiota, käyneet 17-vuotiaina (vuonna 2007 tai 2008) PJ-kurssin ja sitten heille on yhtäkkiä sanottu, että te olettekin vaeltajia ja teidän kuuluu antaa vaeltajalupaus ja tehdä vaeltajaohjelmaa.

    Nyt aloittavatkin vaeltajat ovat vielä suorittaneet ykkösluokan, mutta ovat sen jälkeen toimineet tarpojina ja samoajina. He ovat paremmin kasvaneet sisään tähän nykyiseen ohjelmaan.

    – vaeltajaluotsi jo vuodesta 2008 😉

    Kaisu

    Minusta on harmillista, että aina puhutaan vain vaeltajien ulkomaanprojekteista. Entäpä heidän Suomi-projektit? Niitäkin suoritetaan todella vähän. Jos niitä toteutettaisiin enemmän, niin saataisko siitä uusi innostuspotku alkaa yhdessä miettimään yhteistä ulkomaanprojektia?

    Kaisa

    “…18-22-vuotiaana partio on harvoin prioriteettinä elämässä…”
    Itse ikäryhmään kuuluvana (20v) en voisi olla enempää eri mieltä. Partio on todella tärkeä osa elämääni, se menee usein opiskelujenkin ohitse.
    Kuulun yhdeksän hengen vaeltajavartioon, osa porukasta on enemmän aktiivisia kuin toiset. Olemme sitä ikäryhmää, joka vaihtui yhtäkkiä pelkästä vartionjohtajasta samoajiksi ja vartiolaisista tuli tarpojia. Kävimme pj-koulutuksen 18-vuotiaana, koska halusimme ja meitä myös tarvittiin lippukunnan johtajistoon, 4 vuotta ilman uusia johtajia olisi tappanut ison lippukunnan. Meillä on vaeltajaluotsi, vaelluskartat ja suuri hämmennys siitä, olemmeko “oikeasti” johtajia. Toimimme lippukunnanjohtajina, sihteereinä, hallituksessa, sudenpentujen kanssa, samoajaluotseina… Emme ole suorittaneet Suomi-projektia, kyseinen kesä oli todella haastava, järjestimme kesäleirin, vaelluksen, luimme pääsykokeisiin/ylioppilaskirjoituksiin.
    Sovellamme ohjelmaa omaan tarpeeseen: silloin harvoin kun meillä on partiolta (ja koululta) aikaa, teemme jotain helppoa, nopeaa ja kivaa. U-projektin ymppääminen tähän tuntuu lähes ylivoimaiselta. Jos vaikka sitten vähän alle kolmekymppisinä kun elämässä on taas aikaa muullekkin kuin peruspartioinnille..

    Riitta Niemistö

    Olette te ihan oikeasti johtajia! Meillä on lippukunnan toimiva johto koostunut vaeltajaikäisistä. Minun paikkani vaeltajaluotsina on olla tukevasti sivussa, näkyvillä muttei eturivissä, se, jolta ensimmäiseksi kysytään, jos ja kun jonkun uuden jutun kanssa tulee semmoinen olo, ettei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.

    Yksi hyvä käytännön esimerkki tästä on useamman vuoden takaa. Kesäleirin johtaja oli viemässä haikkia sellaiseen maastoon, jossa ei ollut itse koskaan käynyt, mutta joka oli minule tuttu. Hän kysyi minulta ajatuksia reittisuunnitelmasta, mutta loppujen lopuksi siinä kävi niin, että haikki kulki ihan eri reittiä, mitä minä ehdotin. Hän selvästi vain halusi jutella suunnitelmasta jonkun “aikuisen” kanssa.

    Jepi

    … ei sitä aikaa noin kolmikymppisenä ole yhtään enempää kylläkään 🙂 Aina tulee uudet kiireet elämässä. Enemmän kyse on varmaan priorisoinnista.

    Kaisa

    Eiköhän priorisoinnillakin päästä jo jonkin sortin tuloksiin, lähinnä tarkoitin että kolmikymppisinä ollaan siirrytty syrjään lpk:n arjen pyörittämisestä ja intoa u-projektille saattaa löytyä enemmän:)

    Anniina

    On totta, että Suomi-projektinkin toteuttaminen jää monelta vaeltajavartiolta, ja varmasti onnistunut Suomi-projekti tukisi myös tarttumista myöhemmin u-projetkiin. U-projektien on ajateltu tarvitsevan erityistä tukea siksi, että sen suunnittelu ja toteuttaminen ovat huomattavasti Suomi-projektia haastavampia, ja esimerkiksi oma luotsi ei välttämättä osaa auttaa yhtä paljon u-projektin kuin Suomi-projektin kanssa. Olemme koulutuksilla, tukimateriaalilla (kuten u-projektiopas) ja u-projektivartioista viestimällä halunneet luoda kuvaa siitä, miltä u-projekti voi näyttää ja miten sitä tehdään. Ei Suomi-projektienkaan nostot eri partiomedioissa olisi yhtään huono idea – päinvastoin!

    U-projekteja myös tehdään niin, ettei niitä missään vaiheessa SP:lle ilmoiteta eivätkä ne siten usein näy missään. Muistattehan, u-projektia suunnittelevat vartiot, ottaa yhteyttä SP:n u-projektitiimiin osoitteessa ulkomaanprojekti@partio.fi, ja ilmoittaa projektinne! Virallista kv-matkailmoitusta ei sitten tarvitse täyttää paperisena ja lähettää Partioasemalle ollenkaan.

    Saku

    Ainakin meidän lippukunnassa kaikki panos mitä vaeltajatoimintaan laitetaan parantaa suoraan lippukunnan muutakin toimintaa. Ensinnäkin motivoituneet vaeltajat jotka saavat paljon irti harrastuksesta myös antavat sille enemmän. Ja toiseksi samoajat ja tarpojatkin odottavat innolla että pääsevät vaeltajiksi ja saavat toteuttaa ulkomaanprojektia, suomisprojektia ja muuta vaeltajaohjelmaa. Ei haluta sitä tilannetta että siirtyessään samoajasta vaeltajaksi nuoret huomaavat että partio on tästä eteenpäin pelkkää kokouksissa istumista.

Kommentoi