Toimittajalta: Kokousevääksi ilmakuivattua poroa

Partiojohtaja 13.4.2013 12.13 Mielipiteet 2 kommenttia

"Onko olemassa mittari, joka arvottaa tapahtumat niihin, joissa budjettia riittää vaikka vessapaperiksi ja niihin, joissa kiristetään rahahanat mahdollisimman tiukalle?"

Törmäsin taannoin varsin erikoiseen tarjoilupyyntöön. Pohjanmaan Partiolaisten kevätkokoukseen toivottiin kokouseväiksi muun muassa ilmakuivattua poroa ja sinisiä karkkeja. Lähin kaupasta löytynyt vastine, poron kylmäsavustettu sisäpaisti, maksaa keskimäärin 70 euroa kilo. Poro jäi kaupan hyllylle ja irtokarkkilaatikoista mukaan tarttui muunkin värisiä karkkeja, mutta pyyntö pisti miettimään.

Samaan aikaan kun lippukuntien edustajat ja piirin luottamushenkilöt kokoustivat, valmistelivat Kelopojat, Oulunsalon Norret ja Pohjolan Pirteät kovaa vauhtia Lintukoto2013-kevätkisoja. Siinä missä kohtuulliset kokouskulut osallistujaa kohden – sisältäen lounaan ja kahvitarjoilun – olivat piirin mielestä viidestä kahdeksaan euroa, on kevätkisojen järjestäjiä käsketty kiristämään vyö mahdollisimman tiukalle.

Jos näin toimitaan Pohjanmaalla, mikä mahtaakaan olla käytäntö muissa piireissä ja keskusjärjestössä? Vaikka ohjeet neuvovat matkustamaan halvimmalla mahdollisella tavalla, SP:n luottis lentää silti pohjoisesta Partioasemalla ja suhaa taksilla pitkin pääkaupunkiseutua tiukan paikan tullen.

Onko olemassa mittari, joka arvottaa tapahtumat niihin, joissa budjettia riittää vaikka vessapaperiksi ja niihin, joissa kiristetään rahahanat mahdollisimman tiukalle? Entä arvotetaanko luottikset niihin, jotka saavat rauhassa lennellä ja niihin, jotka kuuliaisesti istuvat tunteja junassa? Henkilökohtaisesti pidän junalla matkustamisesta, mutta luulen, ettei kaikilla ole siihen aikaa.

Näkisin myös mieluusti sen mittarin, jolla kevätkokous arvotetaan kevätkisoja tärkeämmäksi. Kevätkokous on toki sääntömääräinen, ja siellä vahvistetaan esimerkiksi tilinpäätös. Kuitenkin: eivätkö kevätkisat ole sitä niin sanottua oikeaa partiotoimintaa, sitä kaiken ydintä?

Kokoustarjoilut ovat toki palkkio osallistujille siitä, että he ylipäätään saapuivat paikalle. Toisaalta, saako niin sanotusta peruspartioinnistakaan kovin usein kiitosta. Tällä perusteella piirileirillekin vaivautuneet johtajat pitäisi jotenkin palkita. Kaikki. Ne savussakin olleet.

Teksti: Riina Haapala, kuva: Tiina Liuska.

    Antti "Aake" Kerola

    Riina nosti esille hyvän asian: mihin partiossa rahaa käytetään, mitä partiossa toimivat voivat harrastuksestaan aineellisesti hyötyä. Samasta aiheesta on talven aikana käyty muuallakin keskustelua.

    Pohjanmaan Partiolaiset ovat usean vuoden ajan toteuttaneet kevät- ja syyskokousten kahvituksen kokoustauon aikana. Kahvitauko ei ole ainoastaan välipala vaan “lippukuntakahvilassa” on jokainen paikalle tullut päässyt vaikuttamaan piirin toimintaan. Vakiintunut käytäntö on ollut muodostaa pöytiä, joissa osanottajat ovat kiertäneet ja joissa on ollut tietty aihe. Pöydässä on paikalla “emäntä” tai “isäntä” keskustelua vauhdittamassa. Siellä on ollut myös pientä tarjottavaa kahvin tai teen lisukkeeksi, esim. viinirypäleitä, suolatikkuja tms.

    Pöydän aiheen ympärillä on voinut antaa palautetta tai vaikuttaa tulevaan tai molempia. Tästä työskentelystä on otettu suoraan ideoita piirin toiminnansuunnitteluun. On selvää, että osanottajien panos on ollut erittäin merkittävä, josta kiitos kaikille osallistuneille.

    Kuten monella perinteellä, on lippukuntakahvilallakin vaarana puutua, menettää tuoreutensa. Siksi olemme piirihallituksessa yrittäneet ottaa uusia ideoita käyttöön. Tunnustan, että se olin minä, joka ehdotin pöytiin pöydän teeman mukaista tarjoilua. Esim. Avaus- tempaus-pöydässä, jossa lippukuntia haastettiin avaamaan toimintaansa uusille asioille ja jäsenille, heitin idean jostain ananaksesta, papaijasta tms. Talvileiri-pöydän kohdalle ehdotin jotain “jäistä”, esimerkkinä sininen irtokarkki. Talvileiri- pöydän kohdalla oli ehdotuksena myös tämä kuivattu liha. Nämä ehdotukset käytiin vapaan keskustelun lomassa eikä siinä tehty minkäänlaisia hintatarkistuksia. Käytettävissä olevat eurot nousevat suoraan tilaisuuden budjetista, ei järjestävälle lippukunnalle lähetettävästä, tilaukseksi käsitettävästä idealistasta.

    Kuivattu liha on arvokasta, isolta osalta siksi, että jo tuoreena arvokas liha, esim. poro, menettää kuivatuksessa noin kolmanneksen painostaan. Sama tilanne on myös kuivatun kalan kohdalla. Se on kuitenkin makuelämyksenä ainutlaatuinen ja suosittelen sen maistamista jokaiselle. Kilohinta on hurja, aika lailla sama kuin tuo Riinan kylmäsavustetun sisäpaistin hinta. Tuote itsessään on melkoisen suolainen, kuten hintansakin, ja siksi sitä ainakin itse olen maistanut ihan pieninä paloina.

    Partio on seikkailu myös aikuiselle. Partiossa on mahdollista saada uusia elämyksiä. Piirihallituksen ajatus oli tässä tapauksessa ideoida tarjoiluun elämyksellisiä ulottuvuuksia. Olisin toivonut, että pyyntö järjestämisvastuussa olleille Pohjolan Pirteille olisi mennyt hieman laveampana, jolloin olisitte voineet itse ideoida, mitä loppujen lopuksi pöytään tuotte. Elämysten tuottaminen ei ole rahan polttamista, se on vaivannäköä toinen ihminen mielessä.

    Partiopiirin tehtävät on helppo listata: piiri on olemassa lippukuntien ja niitten toiminnan, juuri sen peruspartion tukemiseksi. Jos lippukunnat eivät voi hyvin, on piirillä tehtävää. Piiri toimii budjettinsa mukaan, ja budjetti on piirin lippukuntien kokouksissa hyväksymä. Se budjetti kertoo, mitä euroja mihinkin tilaisuuteen on suunniteltu satsattavan. Nämä satsaukset tulee asettaa aina mietinnän alle, niin kuin tässä kirjoituksessa tehtiin.

    Rahan lisäksi tarvitaan tekijöitä. Yhtäkään kisaa ei pidetä eikä leiriä järjestetä ilman, että siellä on vapaaehtoisia tekijöitä. Välillä vapaaehtoistyön tekeminen kysyy paukkuja ja jaksamista. Varsinkin, kun tekijät kaikkoavat ja aktivoivat itsensä muihin tehtäviin.

    Kiitos Riinalle hyvästä avauksesta! Ja kiitokset vielä kerran Pohjolan Pirteille kokouksen järjestelyistä ja muutenkin erittäin merkittävästä panoksestanne, jota olette jäsentenne kautta antaneet partiopiirien ja keskusjärjestön pesteihin.

    Partiovasurilla,
    Antti “Aake” Kerola,
    Pohjanmaan Partiolaiset,
    piirin varajohtaja

    Riitta Niemistö

    Minä en nyt oikeasti näe ongelmaa siinä, jos pohjoissuomalainen SP:n luottis lentää tai käyttää taksia. Kokoukset etelässä vievät kuitenkin hänen vapaa-ajastaan paljon isomman siivun kuin eteläsuomalaisen luottiksen vapaa-ajasta.

Kommentoi