Kuukauden jyrsijä: Ammatti partiomaisuuden rajamailta

Partiojohtaja 2.5.2013 16.16 Mielipiteet 0 kommenttia

Palstalla vaihtuva kolumnisti pureutuu syvälle partion ytimeen.

Aikuisiälläni olen opiskellut ja tehnyt töitä enemmän muiden kuin partiolaisten kanssa. Viimeiset kahdeksan vuotta olen toiminut yrittäjänä. Niin yhtiökumppanini, yli 75 työntekijäämme, pitkäaikaiset yhteistyökumppanimme kuin lukuisat asiakkaammekin tietävät minun olevan partiolainen. Suhtautuminen harrastukseeni vaihtelee innostuksesta kiinnostukseen ja uteliaisuudesta omien partiomuistojen jakoon. Monet myös kysyvät, voisiko partion aloittaa vielä aikuisenakin (vastaan, että voi).

Koskaan en ole peitellyt tai hävennyt sitä, että seitsemänvuotiaasta alkanut seikkailu on edelleen meneillään. Usein annan projektin tai tapahtuman onnistuttua ääneen pointsit harrastukselleni, josta ammentamiani taitoja käymäni koulut eivät koskaan olisi voineet opettaa. Moni kommentoi ymmärtävänsä erinomaisesti, mistä omintakeinen tapani käsitellä ihmisiä ja asioita kumpuaa.

Ai niin, olen siis yökerhoyrittäjä.

Partiojohtaja-lehden Epäpartiomaisuuden loputon suo -kyselyn tulokset olivat kutkuttavaa luettavaa, sillä oman kokemukseni mukaan uravalintani on jostain kumman syystä kiusallisempi partiolaisille kuin harrastukseni niille, jotka tuntevat minut yökerhoyrittäjänä.

Etenkin yrittäjyyden alkuaikoina kuulin partion parissa usein tietyllä äänensävyllä painotettuja kommentteja ja kysymyksiä, kuten: ”Aika erikoinen alavalinta”, tai ”Miten sä sitten partiolaisena suhtaudut yökerhoihin ja alkoholiasioihin?”

Ihmettely saattaa johtua yökerhomaailmaan yhä liitettävästä sopimattomuuden leimasta. Vain muutama vuosikymmen sitten naiset eivät voineet edes astua iltaravintolaan ilman herraseuraa. Ehkä asenteisiin vaikuttaa myös median tapa nostaa iltaelämä esiin vain ikävien uutisten kautta. Kun joku sössii, kaikki toimijat leimataan oikopäätä vastuuttomiksi. Tai sitten kyse on partion ikikuumiin perunoihin kuuluvasta ”päihteet partiossa”-vellonnasta.

Ravintola-alan ammattilaisena, yökerhoyrittäjänä ja aikuisena olen Suomen lain puitteissa sekä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että alkoholi ja anniskeluravintolat ovat täysi-ikäisille tarkoitettuja juttuja. Partiohuivi ei puolestaan yökerhoon kuulu.

Yrittäjyys on minulle ammatillinen koti. Työssämme pääosassa ovat ihmiset ja päivittäisessä liiketoiminnassamme korostuvat elämysten tarjoaminen ja positiivisten asiakaskokemusten luominen aikuisille, fiksuille ihmisille.

Uskon siihen, että sosiaalinen kanssakäyminen livenä on ihmisen perustarve. Tilanteesta riippuen tapaamispaikkana voi toimia koulu, lukupiiri, duunipaikka, partio tai yökerho. Aina oleellisinta ei ole se mitä teet, vaan miten sen teet.

Teksti ja kuva: Mikaela ”Piisku” Savolainen

Kirjoittajan kotilippukunta on ollut seitsemänvuotiaasta lähtien turkulainen Henrikin Tapulitytöt.

 

Aiheesta muualla:
Toimittajalta: Polttakaa partiomaisuuskortti!
Partiomaisuuskysely: Huivikaula oppii tekemällä ja sylkee lasiin
Lataa tästä partiomaisuuskyselyn tulokset

Kommentoi